Beverly Hills Ninja on koomikko Chris Farleyn lyhyen uran yksi viimeisistä leffoista. SNL:stä ja Wayne’s Worldistakin tuttu ja ilkeissä puheissa ”elokuvien läskiksi looseriksi” nimetty Farley menehtyi huumeiden yliannostukseen 17.12.1997, samoihin aikoihin kuin leffa pyöri teattereissa. Siitä suru-uutisesta tämä kohelluselokuva ikävä kyllä kai parhaiten tunnetaankin.
Farleystä ei koskaan tullut sellaista suurta nimeä kuin hän unelmoi, eikä Beverly Hills Ninjakaan miehen taitoja juuri puolla (anteeksi vain, toivottavasti keskivertohauskuuttaja ei kääntyile näiden sanojen kohdalla haudassaan). Leffan typerä Nuija-Ninja-käännös tulee siitä, että mukana on Nuija ja tosinuija-leffan tekijäporukkaa, ja menestysleffan nimiväännelmän avulla tätä yritettiin aikoinaan myydä Suomessa. Tänäpäivänä se on melko unohdettu raina, ja mm. IMDb:n keskiarvo näyttää surkeasti 4.6/10. Niin huono Nuija-Ninja ei sentään ole.
Elokuvassa Farley esittää kaikkien aikojen taitavinta yli satakiloista plösöninja Harua. Haru on jo vauvana joutunut ninjojen kasvattamaksi ja ninjayhteisö on pitkään pitänyt häntä tulevana suurena valkoisena soturina. Harmi vain, että Haru ei osaa yhtikäs mitään. Niinpä kun muut toverit, ja etenkin hänen rakas kuomansa superninja Gobei (Mortal Kombatin Robin Shou), ovat valmiita pesunkestäviä ninjoja, Haru aka ”Master of disaster” vain särkee paikkoja surkeilla yrityksillään eikä ”valmistu” koskaan. Kauniille blondille nimeltä Allison (Nicolette Sheridan) hän silti ei voi olla esiintymättä ninja-tittelillä, ja siitähän soppa syntyy. Lopussa, kun Gobei on lyöty ja Allison on sidottuna tuoliin tikittävän pommin viereen, Harun on lopulta näytettävä mikä hän on miehiään. Voittekin arvata kuinka käy…
Farley ei eläydy rooliinsa samalla tunteella kuin vaikkapa kasvonvääntelyn kuningas Jim Carrey tai tyylikäs John Candy, johon Farleytä turhan usein vertaillaankin. Silti ihan OK:t paperit hän suorituksestaan saa. Shoun siirtyminen Mortal Kombatista ninjakomediaan on hauska veto, ja Chris Rock virnuilee oransseine vöineen mukana yllättävän siedettävästi. Sheridan puolestaan ei kovin yllätyksekkääseen vetoon yllätyksettömässä roolissaan pääse.
Nuija-ninja tarjoaa muutamat mukavat naurut, kasan säälittäviä sketsejä ja ison komediamiehen viimeisimmissä rooleissaan, ei muuta. Unohtumattomuutta raina ei ole nähnytkään, mutta kunnialla se silti porskuttaa omalla halvan huumorin tiellään.
