Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. Shrekin ikuinen perheonni pelastettiin niin perusteellisesti, ettei saaga kaivannutkaan enää jatko-osia. Shrekistä oli siis vaiettava. Saapasjalkakissan elämästä ja teoista taas riittäisi pulistavaa vaikka kokonaiseen uuteen elokuvasarjaansa. Tulisen espanjalaisen kulttuurin inspiroima kattiseikkailu lähteekin käyntiin nimisankarin yrittäessä varastaa tarunomaiset taikapavut groteskien spaniaardisikopaimenten hallusta. Kaskujen ja tarinoiden mukaan kyseiset pavut ovat avain satumaisiin rikkauksiin. Rikkauksien varjopuolista kansa ei kuitenkaan suostu puhumaan…
Iloisena uutisena loihen siis lausumahan, ettei Saapasjalkakissan ensimmäinenkään oma elokuva tyydy vain kierrättämään Shrekistä tuttuja vitsejä tai hahmoja, vaan tallukkaisen katin seikkailut ovat alusta asti täysin oma juttunsa. Viimeisen toivomuksen kohdalla muistinkin mainita, kuinka elokuva toi mieleeni vanhan ajan seikkailuleffat ja spagettilänkkärit. Katin debyytti on jatko-osaa vastaava – joskin tasoltaan heikompi – seikkailukomedia ja aarrejahti, jossa nopeatempoinen toimintakohtaus seuraa toistaan etenkin alkupuolikkaalla.
Miksi heikompi? Saapasjalkakissan tarinalla on klassinen kolmivaiheinen rakenne. Toisessa osassa sankari kumppaneineen pääsee tavoitteeseensa, jolloin tarinan painopistekin alkaa siirtyä rymistelystä rauhallisempaan ja kevyempään tunnelmointiin. Pian kuitenkin paljastuu taas yksi valehtelija, ja tekijät painottavat tämän petoksen kavaluutta vielä erikseen takaumilla. Omaan makuuni keskivaiheen äkkinäinen paljastus oli liiankin ilkeä. Kypsempi tapa käsitellä ystävyyden menettämistä olisi ollut esimerkiksi kuvata välien vähittäistä tulehtumista, jolloin Saapasjalkakissakaan ei välttämättä olisi tarvinnut erillistä hirviökliimaksiaan. Todellinen hirviö on ahneus ja kullanhimo.
Viimeisen kolmanneksen alusta alamäki vain jyrkkenee. Tästä eteenpäin juonenkäänteet nojaavatkin sattumaan: Lapikasleijona päätyykin vahingossa oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, jossa tämä tapaa sattumalta juuri oikeat asiat tietävän henkilön. Oikeaan paikkaan eksynyt oikea henkilö myös mieluusti suoltaa oikeat tietonsa ilman järjellistä syytä juuri Saapasjalkakissalle. Heti mainitun kohtauksen perään seuraa elokuvan nolostuttava antikliimaksi. Entä jos huijari olisikin käyttänyt aarteensa jonkin suunnitelman toteuttamiseen, ja Saapasjalkakissa olisi toisen kumppaninsa kanssa pysäyttänyt tämän todistaakseen periaatteensa ja ansaitakseen sankaruutensa? Tekijät hukkasivat hienon tarinan.
Saapasjalkakissa oli tuotannossa Shrekin ensimmäisen jatko-osan ilmestymisestä lähtien. Alkujaanhan Kalossikatin omasta elokuvasta tarkoitettiinkin keveähköä halpisjatkoa Disneyn tyyliin, mutta DreamWorksin napamiesten saatua suunnitelmista vihiä projekti kasvoikin aiottua kunnianhimoisempiin mittasuhteisiin. Nälkävuosien pituinen tuotantoaika kaikkine käänteineen takasi aineksia vain puolikkaaseen tarinaan. Positiivisena puolena Saapasjalkakissa ainakin tuotti itsensä moninkertaisesti takaisin ja poiki Viimeisen toivomuksen, yhden 2020-luvun parhaista elokuvista. Jatko-osan tarina kuitenkin on jo kerrottu, joten minunkin on nyt aika vaieta.
La-la-la-la-la-la, lal-la! Miau!
