Vuonna 1963 alkoi briteissä pyöriä tv:ssä BBC:n scifisarja Dr. Who. Tämä kymmeniä vuosia ja näin ollen kymmeniä tuotantokausia elänyt sarja muodostui genressään legendaariseksi. Siksi olikin varsin luonnollista, että jossain vaiheessa sarjasta tultaisiin näkemään myös elokuvaversio(ita). Eipä kulunut kuin kaksi vuotta ja Gordon Flemyngin ohjaama Doctor Who ja Dalekit näki päivänvalon.
Elokuvaa varten Dr. Whon rooliin pestattiin Peter Cushing, joka tunnetaan kai parhaiten yhtenä Hammer-tuotantoyhtion vakionäyttelijänä. Nyt hän pääsi esittämään tätä mystistä tutkijaa, joka elokuvan alussa viettää rauhallista koti-iltaa kahden lapsenlapsensa, Barbaran (Jennie Linden) ja Susanin (Roberta Tovey) kanssa. Barbara odottaa paikalle poikaystäväänsä Iania (Roy Castle). Tämä saapuukin paikalle ja Dr. Who haluaa esitellä hänelle uuden keksintönsä, TARDISin (TähtiaikaAvaruudenRakenneDimensioiden IlmaSaarekeen).
Tämä humpuukilta kuulostava keksintö on yhdistetty aika- ja avaruusalus. Dr. Whon mukaan sillä voidaan matkustaa mihin tahansa aikaan ja paikkaan. Koko hörskä on naamioitu puhelinkopiksi. Vaikka ulkoa katsoen se näyttää pieneltä kopilta, aukeaa sisällä laaja tila, joka selitetään taas yhdeksi Dr. Whon ihmekeksinnöksi.
Barbaran kömpelön sulhasen onnistuu vahingossa painaa suurta nappia, joka laukaisee mörskän ulkoavaruuteen. Kun kopin ovi avataan, huomaa nelikko siirtyneensä erikoiselle planeetalle nimeltä Skaro. Dr. Who haluaa tutkia planeettaa tarkemmin ja valehtelee muille, että avaruus-/aikakoneesta on hajonnut eräs osa. Tätä osaa varten heidän olisi löydettävä elohopeaa. Niinpä kolmikko etenee kaupunkiin jossa he jäävät paikallisen robottidiktatuurin kynsiin. Dalekit – nuo pahamaineiset robotit – ottavat kolmikon vangeikseen. Onneksi planeetalla asustaa Thaleja eli ihmisiä muistuttavia ja rauhaa rakastavia kansalaisia, jotka yrittävät tehdä ystävyyttä robottien kanssa. Robotit sen sijaan haluavat räjäyttää atomipommin ja päästä Thaleista eroon.
Doctor Who ja Dalekit näyttää nykyisin katseltuna kieltämättä erittäin kömpelöltä. Tietyllä tapaa sympaattisesti sellaiselta, mutta elokuvassa olevat puutteet ovat ilmiselviä. Ensinnäkin tarinan eteenpäin kuljetus on nopeaa ja lähinnä amatöörimäistä. Tuntuu aivan siltä, että tarinaa vyörytetään pakonomaisella vimmalla eteenpäin, eikä kertaakaan pysähdytä miettimään mitä tässä itse asiassa ollaan tekemässä. Kömpelöt komedialliset kohtaukset tuntuvat heppoisilta ja samoin näyttelijätyö. Robotit ovat elokuvassa jo oma luku sinänsä. Ensinnäkin ne näyttävät naurettavilta ja niiden robottipuheääni on tuskastuttavan hölmöä. Tähän kun vielä lisätään se, että robotit puhuvat todella hitaasti, niin camp-arvot nousevat entisestään.
nimimerkki: Jeremias Rahunen