Henry Jones (Harrison Ford) on paitsi arkeologi myös monien kunniamerkkien sotasankari, joskin ne on ansaittu täpärillä tilanteilla joista ei kestä kertoa. Aikaa on siis kulunut ja Neuvostoliiton agentti eversti Irina Spalko (Cate Blanchett) pakottaa ikiaikaisen resupekan kätyrikseen. Soppaan liittyy paitsi epämääräiset viittaukset avaruuden muukalaisiin, kristallisiin, epäinhimillisiin kalloihin ja tietysti kummitus menneisyydestä nimeltään Marion Ravenwood (Karen Allen) liittyy soppaan, kuten myös stilettiä heiluttava Mutt (Shia LeBeouf), kasa kiukkuisia intiaaneja, äkäisiä muurahaisia ja muuta höykytystä. Vanha ”kaveri” Mac (Ray Winstone) saa lupauksen murtaa nenänsä Henry Jonesin nyrkkiin.
Aikaa kului pitkä aika, mutta silti Steven Spielberg onnistuu yskäisemään neljännestä Indiana Jonesista viihdyttävän ja toimivan tekeleen. Pahin heikkous onkin juuri ikonisessa päähahmossa, sillä vaikka aikaa on kulunut myös itse Jonesin elämässä vaativat muutokset varsinaisesta kaavasta totuttelua, vaikka mukana onkin monia tarpeellisia piirteitä. Pääasiassa juurikin se hattu ja ruoskakin viuhuu.
Ikä jo painaa Harrison Fordin kasvoja ja letistä on helpompi sanoa missä ei ole harmaata, mutta silti ukko on uskottava toiminnassa ja saa koko rahalla juosta, tapella, piileskellä ja remuta ja sitä on luvassa koko ajan. David Koepp on kirjoittanut mukaan vakuuttavan määrän viittauksia joiden bongaus on hupaisaa, mutta valitettavasti pelkkää sivusisältöä varsinaisen juonen ollessa varsin heikko.
Shia LeBeouf ja Karen Allen Indyn tarpeellisina apureina ovat erinomaisia ja erityisesti Karen Allen repii rankan hauskaa meininkiä kohtauksiinsa. Ironiset viittaukset menneeseen eivät ole haitaksi ja sanavalmiina pirttihirmuna Marion ei jää avuttomaksi missään vaiheessa. Shia LeBeouf on väistämättä naljailevan kaksikon varjossa, mutta emuloi hupaisasti Marlon Brandoa.
Cate Blanchettin olemus on melkoisen maskuliininen ja säilä istuu hyvin suorastaan yliampuvan venäläisen aksentin kanssa yhteen. Karismaa on mukana, sillä Irina Spalkon ei pidä olla mikään monimutkainen hahmo. Ray Winstone on se vanhan ajan ahne roisto”kaveri” ja sellaisena pärjää oikein hyvin.
Viihdyttävä ja teknisesti onnistunut teos jonka tekijät ovat tehneet sitä tosissaan, mutta tarina ehtii hieman tympimään. Lopputulos ei ole mikään murskavoitolla kitkaton liittyminen legendaariseen saagaan, vaan vaivautunut hyväksyminen koeajalle.
