Vuonna 1960 ilmestyi Akira Kurosawan kahdeskymmenes ohjaustyö, Pahat nukkuvat hyvin. Se on Kurosawan sitä tuotantoa, joka menee helposti herran faneiltakin ohi, koska siitä ei näe puhuttavan kovinkaan monessa paikassa. Leffan katselua aloittaessani odotukseni olivat ristiriitaiset. Kurosawa sattuu olemaan allekirjoittaneen lempiohjaaja, mutta se tosiasia, että en tiennyt elokuvasta ennen sen katselua yhtään mitään, laski odotuksiani huomattavasti. Onneksi tämänkään jälkeen ei vastaan ole tullut vielä sitä ”huonoa Kurosawaa”.
Juoni on eräänlainen Hamlet-mukaelma, mutta koska arvostelun kirjoittaja on sivistymätön moukka, niin en osaa sanoa kuinka tarkasti alkuperäistekstiä mukaillaan. Elokuva kuitenkin kertoo miehestä nimeltä Nishi, joka menee avioon rikkaan rakennusfirman johtaja Iwabuchin tyttären kanssa ja näin ollen saa aviolahjaksi työpaikan firmasta. Häiden aikana tapahtuu jotain omituista tuntemattoman kakunlähettäjän myötä. Pian selviääkin, että viisi vuotta aikaisemmin eräs firman työntekijä on poliisiraportin mukaan tehnyt itsemurhan, mutta kun johtoporrasta muistutetaan asiasta, huomaa heidän kasvoiltaan, ettei itsemurha ole koko totuus. Nishillä tuntuu olevan käynnissä oma kiero pelinsä johtohenkilöiden paljastamiseksi, mutta kuinka pitkälle ihmisellä on oikeus mennä salajuonta paljastaessaan?
Toshirô Mifunen roolisuoritus on kertakaikkisen mahtava. Hänen jokainen ilmeensä tuo Nishiin uusia puolia tehden hänestä ilahduttavan moniulotteisen hahmon. Hän myös muuttuu elokuvan aikana hyvän päämäärän nimissä toimivasta miehestä pakkomielteidensä ajamaksi hyväksikäyttäjäksi. Nishi huomaakin, että hänestä on tullut halveksimiensa ihmisten kaltainen. Myös muut näyttelijät tekevät elokuvassa vahvoja suorituksia ja onpa mukana lisäksi Kurosawan toinenkin vakionäyttelijä, Takashi Shimura. Heikkoja suorituksia ei elokuvasta löydy muilta kuin Nishin kumppania esittävältä Takeshi Katôlta, joka vetää roolinsa kuin teatterissa olisi. Onneksi Katô ei paljoa ruudulla hyppelehdi.
Kurosawan ohjaustyyli on syy siihen, miksi tämänkin elokuvan katsominen on yhtä juhlaa. Hitaasti etenevät tapahtumat ja pieniinkin yksityiskohtiin tarttuminen tekee leffasta erittäin todentuntuisen, eivätkä kaksi ja puoli tuntia tunnu yhtään liian pitkiltä. Kamera ei paljoa liiku, mutta siihen on turha kiinnittää huomiota, koska Kurosawa pystyy kertomaan kaiken tarvittavan näinkin. Hahmoihin samaistuminen on todella helppoa, koska heihin keskitytään toden teolla. Vaikka katsojan eteen marssitetaankin suhteellisen laaja ihmiskaarti, on hänen silti helppo pysyä kärryillä, eikä sekaannuksia tule helpolla. Myös elokuvan loppuratkaisu on kertakaikkisen nerokas, eikä varmasti jätä ketään kylmäksi.
Elokuvan erottaa Kurosawan muista leffoista se, että se tuntuu jotenkin länsimaalaisemmalta kuin muut hänen tuotoksensa. Juonikuvio luultavasti vaikuttaa tähän esikuvansa vuoksi, mutta myös esimerkiksi alussa nähdään kristittyjen hääseremonia. Lisäksi megayrityksen sisällä tapahtuva juonittelu voisi olla melkeinpä mistä tahansa jenkkileffasta ja kaduilla nähtävät jenkkiraudat vain lisäävät tunnetta. Tästä huolimatta elokuva toimii, eikä länsimaalaisuutta kannasta vierastaa ajatuksena, koska Pahat nukkuvat hyvin on kaikesta huolimatta hyvinkin japanilainen elokuva.
Pahat nukkuvat hyvin toimittaa sitä mitä Kurosawalta nyt kuuluukin odottaa. Pahoja vikoja siitä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa, eikä Mifune-Shimura –kaksikko petä koskaan. Jos luulee pystyvänsä sulattamaan hidasta tarinankerrontaa alati kehittyvillä hahmoilla ja piinaavan jännittävällä tunnelmalla, on Pahat nukkuvat hyvin elokuva, jota ei kannata jättää väliin.
nimimerkki: Nosoki
