En ole muistaakseni kertaakaan itkenyt elokuvateatterissa, mutta nyt se ei ollut kyllä kaukana. Elokuva avasi silmäni ensimmäistä kertaa sille miten sanoinkuvaamattoman epäinhimillistä sota todella on. Vaikka olen nähnyt lukuisia sotaleffoja ja pitänyt niitä järkyttävinä, vaikuttavina ja pelottavan realistisina, on tämä elokuva kaikkia edellä mainittuja niin monta kertaa enemmän ja vahvemmin, että kylmätväreet ja silmät kyynelissä ovat todellisuutta. Ehdoton realistisuus, se on Brothersin vahvuus.
Leffa perustuu tanskalaisen Susanne Bierin ohjaamaan Brødre -elokuvaan.
Grace (Natalie Portman) ja Sam Cahill (Tobey Maguire) ovat kahden suloisen tytön, Isabellen (Bailee Madison) ja Maggien (Taylor Geare), vanhemmat. Sam on kapteeni ja hänen täytyy palata pian Afganistanin sotaan. Samin veli Tommy (Jake Gyllenhaal) vapautuu juuri vankilasta ja pääsee muun perheen mukaan hyvästelemään veljensä.
Sam katoaa rintamalla ja joutuu sotavangiksi. Hänen luullaan menehtyneen ja kotiin tuodaan tieto hänen kuolemastaan. Tommyn on vaikea sopeutua elämään kalterien ulkopuolella ja kuultuaan veljensä kuolemasta hän luonnostaan tuntee tehtäväkseen olla turvana yhtälailla sureville Samin tytöille ja Gracelle. Hän tajuamattaan asettuu tyhjäksi jääneelle isänpaikalle ja tytöt kiintyvät häneen. Eräänä päivänä Gracelle tulee soitto; Sam onkin elossa ja tulee takaisin kotiin. Sota on jättänyt jälkensä ennen niin turvalliseen perheenisään. Voiko mikään enää palata ennalleen?
Brothersissa ei missään vaiheessa asetuta suoraan sotaa vastaan. Aihe käsitellään hienovaraisesti, mutta kuitenkin selkeästi tunteiden ja katsojassa itsessään heräävien moraalisten kysymysten kautta.
Sodassa ei ole tervettä moraalia alkuunkaan, ehkä sen takia sen kauheus ja todellisuus on niin vaikea sulattaa. Kun on itse kasvanut kaukana sodasta, on vain niin vaikea käsittää, että jossain se on tälläkin hetkellä käynnissä. Kaikki sen sisällä tapahtuva silmitön tuskantuottaminen muille tuntuu niin kaukaiselta ja käsittämättömän hirveältä, ettei mieli suostu uskomaan sellaista pahuutta todelliseksi. Tämä on ensimmäinen elokuva, joka sai minut koko sydämestäni vihaamaan sotaa.
Näyttelijät ovat laidasta laitaan täydelliset rooleihinsa. Lapsinäyttelijät ovat ehdottomasti parhaat näkemäni; pienimmätkin ruumiinliikkeet ja katseet on upeasti tulkittu. Elokuvassa on mielettömän hienoa se, että lapsille on henkilöinä annettu niin paljon tilaa. He eivät ole vain kliseisesti seitsemänvuotiaita vauvoja, joille lässytetään ja patistetaan piirtämään kun aikuiset juttelevat, vaan itsenäisesti ajattelevia ja rehellisesti tuntevia ihmisiä osana perhettä siinä missä muutkin.
Kaiken kaikkiaan elokuvan henkilöt ovat poikkeuksellisen todentuntuisia. Mukana ei ole sankareita, jotka eivät koskaan valitse väärin ja käännä kaikkea lopulta hyväksi tai pahiksia, joiden syytä kaikki epäoikeudenmukaisuus lopulta on.
Kunnioitettavaa, ettei Jim Sheridan ohjaajana kokenut tarpeelliseksi hukuttaa tarinaa isänmaalliseen ylistämiseen, mihin monet nykypäivän sotaleffat sortuvat. Hän käsitteli sen rehellisesti ja sujuvasti alusta loppuun.
Henkilökohtaisesti minulle, joka olen hyvässä perheessä onnellisesti kasvanut, on järkyttävää pelkästään sodan näkeminen elokuvassa. Tämä oli tähän asti ehdottomasti vaikuttavin näkemäni sotakuvaus, joka pisti todella miettimään asioita. Tämän elokuvan myötä tuntuu että ensimmäistä kertaa vasta oikeasti mietin, mitä sana sota pitää sisällään. Vaikka olen lukenut ja kuullut ja opiskellut paljon eri sodista ja kaikista niissä tapahtuvista sydämettömistä teoista, tuntuu että nyt vasta todella mieleni aukeaa sille, että ne eivät ole vain kuvia historian kirjassa ja tekstejä, jotka on luettava päästäkseen läpi kokeesta. Sota on olemassa, julmana ja todellisena. Emme elä täydellisessä maailmassa, jossa kaikilla on hyvä olla.
Elokuva, joka pistää miettimään vaikeita asioita ihan uudelta kannalta ja tuntemaan jotain syvästi, ei voi olla epäonnistunut.
Vaikuttava, realistinen, järkyttävä, mykistävä, avartava, inhimillinen, kaunis, rehellinen ja todellinen. Tätä kaikkea ja paljon paljon paljon enemmän Brothers on.
