Romanttisten mykkäelokuvien nälkäni taitaakin sitten tällä erää tulla täytettyä. Säästinkin yhden parhaista tarkoituksella viimeiseksi. Hollywood-romantiikan unohdettu herra, hidalgo ja ylisuurmestari Frank Borzage tuntuukin nimittäin hioneen romanttis-mystistä tyyliään elokuva toisensa jälkeen kohti täydellisempää täydellisyyttä aina [movie]Lazybones[/movie]ista lähtien, joka muuten olikin jo itsessään varsin onnistunut teos. Kahdesta aiemmin arvostellusta suuresta Borzage-klassikosta poiketen Päivänsäde oli pitkään yleisön ja alan tutkijoiden saavuttamattomissa ja täysin kadoksissa, kunnes täydellinen kopio viimein löydettiin osittaista ääniraitaansa vailla alankomaalaisen museon kokoelmista 80-luvun lopulla. Tästä syystä se ei olekaan päässyt nauttimaan ansaitsemastaan maineesta ja kunniasta kuin vasta aivan viime vuosina.
Aina yhtä ihastuttava Janet Gaynor esittää tällä kertaa piskuisen köyhän maalaistalon leskiäitinsä kontolla olevaa riehakasta tyttöstä, joka alussa sattuu herättämään itseensä kahden sähkölinjoja vetämään saapuneen nuoren miehen huomion. Yhdysvallat kuitenkin liittyy vain hetkeä myöhemmin Euroopassa riehuvaan suureen sotaan ja mukaan värvätään myös aiemmin mainittu kaksikkomme sähkölinjoilta. Sodan loputtua toinen miehistä on ylennyt upseeriksi toisen rampauduttua kohdalleen osuneen panoksen seurauksena. Köyhä tyttö alkaa kokea sympatiaa loukkaantunutta ja yksinäistä miestä kohtaan, mutta äitipä onkin valinnut tyttärelleen sulhoksi sen korskeamman ja vakavaraisemman upseerismiehen.
Päivänsäde on ilman epäilystäkään Frank Borzagen uran parhaita yksittäisiä ohjaustöitä ja mykän klassikkoputken ehdoton kohokohta kaikin kuviteltavissa olevin tavoin ja mittarein. Kahdesta edellisestä poiketen miehen ote tuntuu tällä kertaa huomattavasti maanläheisemmältä ja vihjailevan vähäeleisemmältä ja pelkästään siksi lievä ylisokerisuus sekä sentimentaalisuus tuntuvat vihdoinkin loistavan täysin poissaolollaan. Niiden tilalle on saatu rakennettua kerrankin todella intiimi ja simppeli draama kahden elämän kaltoinkohteleman sielun ajatumisesta yhteen kaikkien vaikeuksien ja esteidenkin läpi.
Koko elokuvan upein yksittäinen kohtaus on luonnollisesti lumisateeseen sijoittuva kaunis finaali, jonka sisältöä en valitettavasti voi lähteä tässä tarkemmin avaamaan. Kaikista näkemistäni romanttisista Hollywood-leffoista se taitaa kaikessa yksinkertaisuudessaan olla upeimpia näkemiäni. En oikeasti osaa tähän enää muuta lisätäkään, kuin kehottaa katsomaan sen itse ja näkemään mistä piireissä puhutaan. Päivänsäde on omissa kirjoissani [movie]Auringonnousu[/movie]n sekä Borzagen muiden klassikoiden ohella harmittavasti aikojen saatossa kuivahtaneen genrensä parhaimmistoon kuuluvia teoksia yhä edelleen.
