Tällaisia filmejä ei ole koskaan maailmassa liikaa. Bravo Aki!

22.7.2004 22:11

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Leningrad Cowboys Go America
Valmistusvuosi:1989
Pituus:78 min

Kaukana jossain Siperian tundralla, ei-kenenkään-maalla turnipsipeltojen ja Volga-traktoreiden keskellä asustaa Leningrad Cowboys-yhtye, joka sinnikkäästi yrittää saada itselleen levytyssopimusta. Bisnesmaailma on raaka, mutta huhuja kantautuu yhtyeen diktaattorimaisen managerin Vladimirin (Matti Pellonpää) korviin että kaukana Amerikassa saattaisi piillä hyvät apajat musiikkibisnekselle, siellä päin kun kelpaa kaikki. Piikkitukat pakkaavat kimpsunsa ja kampsunsa, ynnä jäätyneen basistinsa mukaan ja eikun Atlantin taakse, jahka paikallinen kieli eli englanti on ensin opiskeltu perin juurin. Mukaan reissuun lähtee myös mykkä- Igor (Kari Väänänen), jolla on kova hinku päätyä ihka oikeaksi piikkitukaksi…

Suomalaisuuden ikoni filmitaivaalla, Aki Kaurismäki, on ehtinyt uransa aikana jos johonkin. Miehen värikkääseen CV:hn mahtuu myös muutama hulppean Leningrad Cowboys-yhtyeen kanssa ideoitu pläjäys, joiden ei luulisi menestyvän jätin erikoisesti Härmän ulkopuolella. Vaan toisin kävi. Leningrad Cowboys Go America, absurdi keikkatallenteen, road-movien ja komedian sekoitus, on kerännyt arvostusta ulkomaillakin ja se onkin erinomainen elokuva. Huumorin kukka kukkii raikkaana, mutta mukana on toki hieman vakavampaakin asiaa, kaunis tarina pienistä ihmisistä suurine unelmineen. Mutta ryppyotsaisiksi ei tietenkään eksytä, bändin poikien toilailu Amerikoiden Yhdysvalloissa on hulvatonta katsottavaa.

Kaurismäen vakiokasvo, aivan liian aikaisin poismennyt mestari Matti Pellonpää on sanomattakin selvästi loistava bändin viheliäisenä, omaa etuaan ajavana managerina Vladimirina. Sleepy Sleeperit a.k.a Leningrad Cowboysin pojat ovat elämänsä vedossa ja Kari Väänänen onnistuu jossain määrin jopa koskettamaan katsojaa kaunissa roolissa mykkänä, kuollutta kalaa paijaavana Sperian poikana. Musiikkiesitykset eivät vie ollenkaan huomiota itse elokuvalta ja sitä paitsi ne ovat silkkaa valurautaa. Kaurismäki ei rohkene ruveta saarnaamaan vähäeleisyydessään ja -dialogisuudessaan vaan homma etenee omalla painollaan sujuvasti aina lopun Meksikon iloisiin, jopa haikeisiin tunnelmiin. Valittamisen sanaa ei oikein löydy mistään.

Leningrad Cowboys Go America on mielestäni Suomessa aivan liian aliarvostettu road-movie-helmi, ehdottomasti yksi Kaurismäen veljesparin tunnetumman osapuolen parhaita teoksia. Filmistä jää hyville fiilisasteille pitkäksi aikaa ja kaikki rokkaa. Tällaisia filmejä ei ole koskaan maailmassa liikaa. Bravo Aki!

Arvosteltu: 22.07.2004

Lisää luettavaa