Taksikuskin ja Beverly Hillsin kytän kemiat täsmäävät hyvin.

20.11.2005 10:50

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Showtime
Valmistusvuosi:2002
Pituus:96 min

Eittämättä mielenkiintoinen kaksikko muodostuu 80-luvulla laadukkaita komedioita tehneestä Eddie Murphysta ja lukuisista mestariteoksia tuttu Robert De Nirosta. Jälkimmäinenkin on alkanut 2000-luvulla väsäämään komediafilmejä, joissa ihmisistä riippuen on ihastuttanut ja vihastuttanut. Murphyn ura taas on mennyt sen verran alamäkeen, että tykitysvuorossa oleva elokuva taitaa olla herran parhaimpia kuluvalla vuosituhannella tehdyistä elokuvista.

Mitch Preston (De Niro) on reilu viisikymppinen kyttä, joka hermostuksissaan sattuu ampumaan TV-yhtiön kameran päreiksi. Kyseisen yhtiön johtoportaaseen kuuluva Chase Renzi (Rene Russo) saa idean, että Mitch laitettaisiin tosi-TV poliisisarjaan vielä haussa olevan parin kanssa. Mitchin kieltäytyessä hänet olisi haastettava oikeuteen. Muutamien valituksien jälkeen Preston liittyy vastahakoisesti tiimiin ja suostuu tekemään sarjaa. Parikseen heppu saa innokkaan rivipoliisi Trey Sellarsin (Murphy) ja yhteistyö ei tunnu sujuvan sitten yhtään. TV-poliisin tekniikoita tulee herroille opettamaan reilu 70 vuotias William Shatner T.J. Hooker-sarjaansa apinoiden.

Kuten kaikissa kyttäkaksikkoleffoissa; yhteistyö rakoilee jonkun aikaa ja päähenkilöt vinoilevat toisilleen heitellen siinä samassa vitsejä, mutta lopulta kuitenkin näitä ?kaveeraushetkiä?. Eikä Showtime tee poikkeusta. Mutta siinä, että tämä klisee olisi leffan suuri miinus, kääntyykin päinvastoin ja kahden staran välinen dialogi on yllättävän hyvää. Vaikka miehillä on menneisyydessään täysin erilaisia filmejä niin Taksikuskin ja Beverly Hillsin kytän kemiat täsmäävät hyvin. William Shatner on myös pienessä roolissaan hyvä, mutta näyttelijäpuolen huonointa osastoa edustaa pääpahista näyttelevä Pedro Damian. Rene Russokaan ei ole ihan niin ärsyttävä kuten yleensä.

Kokonaisuutena hyvä buddyleffa kuorrutettuna hyvin erilaisia tyylejä sekoittava pääkaksikko ja sivuosista on bongattavissa pari ihan tuttuakin naamaa. Musapuoleltakin löytyy sellainen helmi kuin Ray Charlesin esittämä What?d I Say ja muutama muu kuuntelemisen arvoinen kipale. Showtime ei ole kuitenkaan ihan kertakäyttökamaa vaan kestää ihan muutamankin katselukerran, muttei kuitenkaan ole niitä filkkoja kahta kertaa kuukauden sisällä katsoisi. Olin jo aikeissa pamauttaa tauluun neljä palloa, mutta muutamien vikojen takia taidan pudottaa sen kolmeen ja puoleen.

Suositukset menee kaikille Murphyn faneille ja niille ketkä De Niron uusimpia komedialeffoja eivät inhoa.

nimimerkki: JohnRambo

Arvosteltu: 20.11.2005

Lisää luettavaa