Lapin kullan kimallus oli Åke Lindmanin ikuisuusprojekti, joka lopulta toteutui Suomi-filmin huumassa. Rahoitus löytyi nimeä myöten liikemaailmasta ja lienee Ylekin ollut mukana, koska materiaalista työstettiin sarjan verran filmiä.
Leffa kärsii selvästi sarjan tuottamisesta. Näyttää siltä kuin elokuva olisi tullut sivuotuotteena TV-sarjalle. Elokuvan pituuteen tehtynä kampe jää kummallisen pomppivaksi, kun mihinkään asiaan ei ole tarpeeksi filmiminuutteja keskittyä oikein kunnolla. Henkilökuvaukset jäävät ohkasiksi.
…Tai sitten prokkis oli vain liian massivinen suomalaisten tuottajien hallittavaksi.
Itse tarina on kuvaus kahdesta kaveruksesta jotka aiheuttavat hippulöydöillään kultaryntäyksen Lappiin Ivalojoelle. Taistelut valtauksista ja ukkojen väliset puljaamiset ovat leffan ydin jota ryyditetään valtion politikoinnilla ja kotiolojen kuvaamisella. Mukaan on saatu muutama hieno kuva Lapin luonnosta ja sen armottomuudesta, mutta harmillisesti vain pintaraapaisuna.
Näyttelijäkatraasta nousee esille Vierikko ja sivuroolissa Martti Suosalo. Peteliuksen osuus toisessa pääroolissa tökkii ajoittain. Ikäänkuin hahmo olisi jäänyt hiomatta tai henkilöohjaus olisi epätasaista. Aidoista Lapinäijistä kootulle statistipoppoolle on kasattu liian iso osa. Amatöörien töksäykset paistavat ajoittain läpi. Jälleen hiomatonta työtä jota ei pitäisi olla tämän kokoluokan touhuissa.
Lapin kullan kimallus on parempi TV-sarjana kuin elokuvana, eikä leffa aiheuta minkäänlaisia tuntemuksia katsomossa. Se on huono juttu se.
