Taattua Stallone tavaraa. Kädenvääntökisoissa hiki tirskuu ja sloganit raikaavat.

10.4.2007 23:36

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Over the Top
Valmistusvuosi:1987
Pituus:93 min

Tulipa tässä viikonloppuna katsottua tämäkin elokuva ja täytyykin heti aluksi todeta, että elokuva tarttui videovuokraamossa käteen täysin huumorimielessä. Odotukset eivät tosiaankaan olleet korkealla ja elokuva osoittautuikin juuri sellaiseksi mitä oli odottanut. Yksinkertainen juoni yhdistettynä keskinkertaisiin näyttelijöihin ja onnettomaan dialogiin. Itselleni tosin tuli yllätyksenä että draamaa oli yritetty sekoittaa näinkin paljon tällaiseen aiheeseen.

Sylvester Stallone ajaa rekkaa ja vääntää kättä. Siinä juoni lyhyesti. Stallone näyttelee rekkakuski Lincoln Hawkia, jonka ex-vaimo sairastuu vakavasti ja tämän seurauksena hän saa mahdollisuuden tutustua poikaansa, jota ei ole nähnyt aikoihin. Poika osittautuu hemmotelluksi ja pikkuvanhaksi viisastelijaksi, joka suhtautuu isäänsä säälivästi koska hänelle on kerrottu, että isä kauppaa huumeita ja on täydellinen luuseri. Näiden valheiden takana on tietysti kukapa muukaan kuin kiero appi-isä Jason Cutler. Syltty voittaa tietysti nopeasti poikansa luottamuksen kädenvääntötaidoillaan ja loistavilla elämänviisauksillaan.

Over The Top on taattua Stallone tavaraa. Kädenvääntökisoissa hiki tirskuu ja sloganit raikaavat kun niinkin yksinkertainen laji yritetään kuvata parhaanakin jännitysnäytelmänä. Stallone-elokuvien faneja saattaa tosin haitata liiallinen tunteilu rekan ajon ja kädenvääntökisoijen välillä. Elokuvasta jäi mieleen parhaiten, että Stallonen ajamassa rekassa on ylätalja! Mikäs sen hienompaa. Kohtaus, jossa Stallone ajaa toisella kädellä rekkaa ja vääntää toisella ylätaljaa on elokuvan parhaita. Humoristisessa mielessä siis. Syltyn roolihahmo on tuttuun tapaan väärinymmärretty oman onnensa seppä, jota maailma on kohdellut kaltoin, mutta joka siitä huolimatta jatkaa taisteluaan pahaa vastaan, jota elokuvassa edustaa ilkeä appi. Elokuva on loistavaa viihdettä muutaman oluen jälkeen, jolloin siihen pystyy eläytymään paremmin ja naurua ei vain voi pidätellä. Muuten elokuvaa ei hyvin tahdoinkaan vain voi suositella.

nimimerkki: pastrana

Arvosteltu: 10.04.2007

Lisää luettavaa