William Friedkin on niitä harvoja amerikkalaisohjaajia, jonka elokuvien taso ei ole juurikaan vuosien kuluessa laskenut. Manaaja, Kovaotteiset miehet sekä Elää ja kuolla L.A:ssa ovat ohjaajaneron suosituimmat ison budjetin elokuvat. Nykyään keskityttyään lähinnä pienemmän budjetin leffoihin ja indietuotantoihin Friedkinin voi sanoa säilyttäneen paremmin taitteellisen uskottavuutensa kuin moni muu vanhempi ohjaajakollega.
Elokuvassa Al Pacinon näyttelemä poliisi ottaa peitetehtävän löytääkseen New Yorkin S/M –homoklubeilla liikkuvan murhaajan. Yhä syvemmälle homoyhteisön sadomasokistiseen alakulttuuriin sukeltava mies alkaa jo itsekin epäillä omaa seksuaalista suuntautumistaan. Hyvin pian katsoja huomaakin seuraavansa psykologista jännityselokuvaa tavallisen poliisitrillerin sijaan. Unenomainen tunnelma ja pimeät New Yorkin kadut luovat elokuvalle synkän visuaalisen ilmeen ja samalla ajaudutaan ihmismielen syvimpiin kolkkiin ristiriitaisten seksuaalisten halujen lähteelle. Friedkin näyttääkin taidokkaasti kuvauksen, musiikin ja dialogin keinoin mitä kaikkea ihminen ja hänen mielensä tekee pysyäkseen kunnollisena ja yhteiskunnan hyväksymänä ihmisenä ja poliisina kieltäen samalla omat todelliset halunsa.
Valistumisvuonnaan 1980 elokuva sai kovaakin kritiikkiä lähinnä homoyhteisöiltä. Elokuvan sanoma ymmärrettiin valitettavan väärin ja vuosien kuluessa se on ansaitusti saavuttanut kulttimaineen. Leffaa ei missään nimessä voi syyttää homofobiseksi kun pinnan alla se on aivan jotain muuta. Jos jostain pitää antaa moitetta niin välillä elokuvan leikkaus tuntuu hieman hutiloidulta joka saattaa johtua myös studion painostuksesta. Huhujen mukaan ainakin homoklubien kohtauksia leikattiin rankalla kädellä. Onneksi tämä ei kuitenkaan vähennä elokuvan vetovoimaa merkittävästi.
Elokuvaa ei ole käsittääkseni koskaan Suomessa julkaistu DVD:llä, mutta onneksi Warnerin julkaisema UK-painos sisältää myös suomitekstityksen. Jos tämän jostain vielä löytää niin kannattaa se oitis hankkia ja katsoa elokuva ennakkoluulottomasti. Tämä on yksi niistä 80-luvun elokuvahelmistä, joka ei luultavasti teemastaan johtuen koskaan saanut ansaitsemaansa arvostusta.
