David Fincher on yksi nykypäivän parhaista ohjaajista. Sen huomaa viimeistään, kun katsoo Fight Clubin. Homman juoni on sellainen, että kun äijä (Norton) ei saa unta, tarvitsee hänen käydä öisin syöpäkokouksissa, vaikkei hänelle ole tautia. Oman kämpän räjähdettyä hän tapaa baarissa Tylerin (Pitt), jonka luokse muuttaa asumaan. Pojat huomaavat, että he pitävät tappelusta parkkipaikalla, jonne ilmestyy pian lisää väkeä. Kohta on jo perustettu oma tappelukerho eli Fight Club.
Ensi kertaa, kun näin tämän, pidin sitä sekavana ja huonona. Nyt oli aika tarkastaa se uudelleen DVD:nä. Fight Club kuuluu siihen pieneen sarjaan elokuvia, joita katsellessa ei haluaisi leffan loppuvan. Koko ajan synkkä fiilis, kaunistelematon ja rehellinen käsikirjoitus pitävät mielenkiinnon yllä. Lisäksi Nortonin, Pittin ja Bonham Carterin loistavat roolityöt yhteenlaskettuna Fincherin synkällä ohjauksella on yhtä kuin viiden tähden ansaitseva elokuva.
DVD päästää Fight Clubin ansaitsemiinsa oikeuksiin. Dolby Digitalille miksattu ääniraita käyttää hyvin koko kanavatarjontaa hyväkseen. Erityismaininnan ansaitsee takakanavien käyttö, joissa soi lähes koko ajan mitä ihmeellisimmät efektit.
nimimerkki: Viisas
