Suurinosa elokuvasta kuvaakin Matin karua ja sotkuista yksityiselämää julkisuuden ja suosion keskellä.

14.1.2006 19:49

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Matti
Valmistusvuosi:2006
Pituus:141 min

”Lennä Nykäsen Matti, Lennä…” lauloivat Sleeparit. Mutta nyt Mattia toivoo vuoroin elävänä, vuoroin selvimpäin takaisin Markus Selin, yhdessä Aleksi Mäkelän ja muiden ”arvostettujen” kotimaisten elokuvantekijöiden kanssa. Tosin kyseessä ei ole mikään siistitty ylistyslaulu, vaan, kuten olettaa saattaa, kuvaus tämän epäonnisen ja ongelmia täynnä olevan miehen elämästä suosion ja iltapäivälehtien jatkuvassa rasituksessa alkoholin ja muiden ongelmien kera.

Mattia kohtaan minulla ei ollut suuria odotuksia. Tekijäpari Selin/Mäkelä kun ei ollut vielä kertaakaan saanut hyvää leffaa aikaiseksi, eikä Jasper Pääkkösenkään valinta päärooliin kauheasti vakuuttanut, kun muistaa hänen alkeelliset näyttelijän lahjansa Pahoissa pojissa ja Levottomat 3:ssa. Mukana oli tosin pari hyvinkin toiveita ruokkivaa kaveria, nimttäin Peter Franzén (hieno roolityö Koirankynnen leikkaajassa on tehnyt vaikutuksen) ja kotimaisen komedian kärkimiehet.

No, kaikkihan Matin tuntevat. Hienosta urheilu-urasta ei elokuvassa tosin ole jäljellä juuri mitään. Kokoelokuvassa ei ole yhtään ainutta kunnon kilpailua ja hyppyjäkin on vain yksi ainoa. Tämä aiheuttaakin pienoista pettymystä, sillä mäkikilpailujen seuraaminen olisi ollut varmasti mielenkiintoista myös valkokankaalta. Ja siitähän tämä koko meidän Matti muistetaan!

Noh, jokatapauksessa, suurin osa elokuvasta kuvaakin Matin karua ja sotkuista yksityiselämää julkisuuden ja suosion keskellä. Kokojuttu on täynnä viinaa, naisia, epäonnisia parisuhteita… eli sitä samaa mitä iltapäivälehdissä, niin aina, niin aina. Mutta ei sillä, siitä huolimatta elokuvaa voisi luonnehtia varsin onnistuneeksi kertomukseksi Matin elämästä ”kulissien takaa”, joka ei tosin yllätä ketään, mutta tekee sen niin vakuuttavasti, että sitä tulee peräti katsoneeksi ihan uudella silmällä. Vau…

Käsikirjoitus toimii varsin hyvin, vaikka mukana on melkopaljon kompurointia ja suoranaisia vikoja. Osa henkilöhahmoista jää todella ohuiksi (esim. Matin viimeisin vaimo Mirja, Matin kaveri Nikke) eikä niihin saada juuri minkäänlaista syvyyttä tai mielenkiintoa. Itse Matti on kuitenkin rakennettu varsin, joskaan ei täysin, uskottavasti ja yllättävänkin hyvin. Siinä suhteessa homma on onnistunutta. Kerronnan vauhti on välillä liian nopea, välillä turhan hidas, mutta pääosa elokuvaa on varsin selkeää seurattavaa. Huumoria on mukana paljon ja se tälläkertaa jopa toimii hienosti. Elokuvaa haittaa eniten ehkä sen pituus, sillä elokuva ei pysty aivan täydellisesti viihdyttämään heikkoa loppuosaa, vaikka tämä onkin hyvin pitkälti viihde-elokuva.

Jasper Pääkkönen tekee uransa parhaan työn inhimillisenä Mattina. Pääkkönen tekee hahmosta niin hyvän, kuin yleensä on mahdollista ja nykäsvitsit lentävät hänen huuliltaan juuri oikein. Pääkkösen suorituksessa ei oikein tahdo löytää mitään valittamista. Peter Franzén taas oli varsinainen pettymys pahvisena Nikkenä, joka haahuili koko leffan ajan täsmälleen samanlaisena jopa siinämäärin, että kiinnostus katosi. Elina Hietala tekee Matin vaimoista paremman ja inhimillisemmän roolin, kuin lähinnä ulkonäön varaan rakennettu Mirva, jota Elina Knihtilä näyttelee (tosin yhtäläisyydet hänen ja Tapolan välillä ovat niin suuret, että tätä suoritusta voisi luonnehtia jopa onnistuneeksi, vaikka hahmo jääkin ohueksi).

Elokuvan näkökanta Matin elämään nojaa vahvasti faktan ja fiktion sekoitukseen, sillä tuskin on edes mahdollista rakentaa täysin aitoa kuvaa Nykäsestä, ja siinä suhteessa elokuva onkin varsin onnistunut. Valitettavasti näkökulma on myös hyvin mustavalkoinen ja kärjistävä, sillä elokuvassa ei paljon onnenhetkiä nähdä ja alkoholiin puututaan ehkä jopa liikaakin. Mäkikisat olisivat todella olleet elokuvassa paikallaan, sillä ne eivät ainakaan olisi leffaa huonontaneet.

Mitä Matista voi siis loppujen lopuksi sanoa? Täytyy myöntää, että kyseessä on varsin hyvä ja onnistunut kuvaus Matin elämästä, joka ei kuitenkaan ole ehkä paras mahdollinen. Mukana on paljon hyvää ja positiivista, mutta myös ikävän paljon negatiivista. Kuitenkin elokuva pysyy kokonaisuudessaan positiivisen puolella ja se on toki varsin viihdyttävä tekele. Jos Matti elokuvana yhtään kiinnostaa, katso ihmeessä. Aika paljon on lopputuloksen kannalta valmis antamaan anteeksi jo pelkästään siitä syystä, että on hyvä, että tälläisiä elokuvia tehdään. Itse katsoisin varmaan mielellään uudelleenkin, tosin vasta pitkän ajan päästä. Kyllä tämä pitää DVD:lle hankkia.

Ei se koko elämä ole pelkkää telemarkkia.

nimimerkki: Sano mitä sanot

Arvosteltu: 14.01.2006

Lisää luettavaa