Carter Chambers (Morgan Freeman) on mekaanikko. Hän on ollut naimisissa Virginian (Beverly Todd) kanssa yli 40 vuotta ja on rakastettu isoisä. Edward Cole (Jack Nicholson) on suurliikemies. Hän on ollut useita kertoja naimisissa ja hänen ainoa merkittävä inhimillinen kontaktinsa on assistentti Thomas (Sean Hayes). Näillä molemmilla tahoilla todetaan vakava syöpä ja koska Edward on heidän hoitopaikkanaan toimivan sairaalan pääasiallinen omistaja ovat he eräistä PR-henkisistä syistä juuttuneina samaan huoneeseen. Carterin kirjoittama ’lusikkalista’ on inspiraation hetki Edwardille joka päättää alkaa toteuttamaan kyseistä listaa joka myös laajenee matkan aikana ja perillekin päästään kuolemaa varten valmiina ihmisinä.
Rob ’Läskipää’ Reinerin ohjaama varsin suoraviivainen ja yksinkertainen draama perustuu ikivanhaan ideaan ja käsikirjoitukseen on myös livahtanut muutamia kliseitä mukaan, mutta kaunis kuvasto ja Reinerin kiistaton taito kertoa hehkuttaa mukaan todellista inhimillistä lämpöä auttaa suuresti.
Ilman kahden ukkojärkäleen rautaisia suorituksia kyseessä olisi huomattavasti heikompi elokuva. Morgan Freemanin kyky tuoda elämä ohueen hahmoon ja saada Carter (mihin Edward viittaa nimellä Ray) toimivaksi kokonaisuudeksi on suunnattoman tärkeä tukipilari ja myöskään voice-overissa Freemanin matala, mutta lämmin ääni auttaa suuresti. Beverly Todd tämän vaimona ei jää yhtään sen heikommaksi ja toimii erinomaisesti hermostuvana vaimona joka kuitenkin näkee että hänen miehensä retki tekee heille molemmille hyvää vaikka se ajoittain sattuukin. Freeman vakaana ja hillittynä järjen äänenä ei petä ja se oli odotettua.
Jack Nicholsonin rooli on olla pääasiassa koominen remeltäjä joka maksaa laskut loppusummaa katselematta, mutta kun reissuun liittyvät kasvutekijät tulevat mukaan on piinkovalla suurliikemiehellä este edessä sillä kokemukset eivät aina ole hauskoja vaikka kasvattavia ne ovat aina. Nicholson toimittaa myös kaikista raastavimmat kohtaukset koko elokuvassa ja toimittaa ne vuosikymmenten ammattitaidolla joka koskettaa kyynistäkin katsojaa. Sean Hayes tämän uskollisena ja ehdottoman rehellisenä assistenttina (jonka nimi on oikeasti Matthew) jää jokseenkin taustalle, mutta se on odotettavissa.
Mikään mestariteos ei kyseessä ole, mutta jopa kuolemasta voi tehdä lämpimän ja ajoittain jopa hauskan elokuvan. Kaksi oikeutetusti legendaarista ukkoa päärooleissa on vakuutus sille että elokuva ei ala törkkiä ärsytyshermoa.
