Vuosi on 1988. Hillman seisoo tienpientareella. ”Kostea ilma… oiskohan se virranjakajassa?” virkkoo biletysintoinen pappikin, kun sulhasmies kurkkii konepellin alle tuskastuneena. Morsianta tilanne ei juuri naurata. Hän on suorastaan räjähdyspisteessä – monessakin suhteessa.
Aivan. Katsastus on suomihuumoria hehkeimmillään. Totisuuden rajamailtahan ne kovimmat naurut revitään. Kolme jöröjukkamiestä rundaa halki kylän ja pilluralliin kuuluvat niin kossupullo(t), nakkikiskan akan kiusaaminen kuin illan päättävä turpaanvetosessio avec pesäpallomaila. Tässähän voisi jo melkein todeta, että tavallinen v-loppu, mutta kun päähenkilö Viltterillä on kuitenkin hääyö ja vaimo paksuna. Ja jäi kai sanomatta, että vanhin jätkä on jo yli 40-vuotias…
Mutta kyllä Viltteristä tunteellinen puolikin löytyy. Kymmenen markan ruusupuska (isolla määrällä heiniä) irtoaa kyllä vaimolle synnytyksen kunniaksi. Tosin auton katsastus on listalla lapsen syntymää ennen. Pitäähän asioiden olla tärkeysjärjestyksessä! Ruotsiin kulkee tie, ja siellä todetaan ruottalaisten salakavaluus: ”Vitun hurri, ajatti tahallaan rasvamonttuun!”
Vesa Vierikko on MAINIO Viltterinä, ja lähietäisyydellä perässä törttöilevät Ijäksen vakiomies Sulevi Peltola sekä Markku Maalismaa. Itse stoori perustuu Joni Skiftesvikin novelleihin, joista kolmikko Ijäs- Skiftesvik-Torikka on väsännyt tunnin mittaisen leffan.
Katsastus sisältää lyhyestä kestostaan huolimatta valtavan määrän ikimuistoista läpänheittoa. Suomiroadmoviessa pullo kiertää ja muukin kuin paidankaulus hiertää miehen itsetuntoa. ”Junnu, se on sun vuoros iskee nainen” -läppä tai perinteinen ”Parranajossa meni” -selitys ruvella olevalle naamalle muuntuvat näiden herrasmiesten käsittelyssä mahdottoman upeaksi leffaksi. Kliseisesti voisi kai sanoa, että Katsastus on pakkokatsastuksen arvoinen teos.
