Jo jonkin aikaa tämä oli pitänyt katsoa, mutta syystä tai toisesta se aina viivästyi. Sitten otin itseäni niskasta kiinni ja vihdoin ja viimein tilasin Cobran. Erään kultin jäsenet uskovat, että vain vahvimpien tulisi selviytyä ja muiden kuolla. Niinpä he sitten tappavat näitä ”heikompia” ja poliisi uskoo, että kyseessä on vain yksi sekoilija. Cobra (Stallone) saa suojeltavakseen todistajan (Brigitte Nielsen), joka näki kultin suorittaman verilöylyn ja nyt he jahtaavat häntä. Kaikeksi onneksi juuri Cobra suojelee häntä.
Ennen katsomista olin vähän hermona. Olisiko tämä kaiken sen odotuksen arvoinen vai olisiko tämä pelkkää sontaa parilla köykäsellä toimintakohtauksessa varustettuna? Onneksi Cobra oli loistava. Se on 80-luvun todellinen action-helmi. On nimittäin rankkaa toimintaa, kunnon one-linereita ja erittäin tyylikäs kyttä. Cobra on jälleen todiste siitä, että kirjoista pohjautuvat melkeinpä parhaat toimintafilmit.
Stallone todistaa jälleen osaavansa kirjoittaa hyvän käsiksen, sillä toimintakohtauksissa on mukavasti vauhtia ja väkivaltaa. George P. Cosmatos taas sitten ohjasi nämä kohtaukset (kuten koko leffan) jämäkästi. Samalla Stallone vetää hyvän roolin kyttänä, joka ampuu pahikset sen enempiä miettimättä ja saa jälkeenpäin kuunnella pomojen marinaa. Kaiken tämän lisäksi yksi leffan parhaita juttuja on sen musiikki. Mielestäni 80-luvun pop-musiikki oli huimasti parempaa ja persoonallisempaa kuin nykyään ja tähän leffaan juuri tuon ajan poppibiisit sopivatkin vallan mainiosti.
Cobran jälkeen olotila oli kasarin huumaama. Tämänkaltaisia elokuvia on mukavaa nautiskella aika ajoin, sillä jollain tavalla on pakko saada pakokeino pois nykymuodista, josta en oikein välitä. Ja maistuuhan kunnon toiminta aina.
nimimerkki: Ale
