11:14 tarkoittaa suomalaisittain ilmaistuna kellon aikaa n. vartti yli yhdentoista illalla. Nuoriso liikkuu kuka milläkin ja kuka mistäkin syystä. Illan kähmässä yhteisiä tekijöitä ovat autoilu ja ihmissuhteet, ja kaikki kulminoituu tarkalleen kello 11:14. Tuona kohtalon kellon lyömänä tapahtuu hallitsemattomia sattumuksia, joiden tuloksena ihmisiä kylmenee.
Leffaa katsoessa tuli mieleen suomalainen Joki-elokuva. Siinä draama kohtaa eri kääntein, ja yhdyskohtana on yli lentävän suihkarin äänivallin murtumisesta johtuva paukaus. Se on hienosti toteutettu elokuva. Vaikka 11:14:ssä on puolestaan jenkkiläiseen tyyliin asioita alleviivattu, pysyy silti mielenkiinto yllä, koska juoni on rakennettu suomalaista esikuvaansa monisäikeisemmäksi. Leffa on pakko katsoa loppuun saakka jotta hämähäkin verkko saa lopullisen muotonsa ja ratkaisunsa.
Mielestäni elokuvan ainoa oikea katsomisasenne on musta huumori. Rankkaahan se on, mutta ei kai noin kieli poskessa tehtyä elokuvaa voi ottaa tosissaan. Jos tekijöiden tarkoituksena on ollut draamatrillerin vääntäminen, niin siinä tapauksessa tämä katsoja oli täysin kuutamolla ja saman tien pisteetkin lävähtävät alas. Mutta kuka voi ottaa tosissaan Patrick Swayzeä joka runnoo pahoin tärveltynyttä ruumista auton takakonttiin. Paljastamatta sen enempää em. äijänkään edesottamuksia, täytyy vanhalle parkettiveitselle antaa täydet pisteet! Spanielin katse, hauikset esillä, mutta kaikki menee pieleen. Loistavaa! Sama pätee hammasraudoitettuun Hilary Swankiin. Jos tässä roolissa ei ole itseironiaa, niin ei sitten missään.
Jos pitää esim. elokuvasta Sairasta sakkia, ja ei satu leffakanavat näkymään, niin poimi 11:14 vuokra-/kaupan hyllystä mukaasi. Mutta varo kotimatkaa. Kaikenlaista voin sattua.
