Veijo Meren Manillaköysi taipui Veli-Matti Saikkosen tv-tuotannossa yhdeksi sotaelokuviemme klassikoista. Lakonisella replikoinnilla etenevä elokuva näyttää sodankäynnin lähinnä tapahtumasta toiseen etenevänä sattumien sarjana. Ylevä maanpuolustushenki tai muu isänmaallinen paatos loistaa elokuvasta poissaolollaan, mikä tuntuu raikkaalta vaihtelulta muiden sotadramatisointiemme yleislinjaan suhteutettuna.
Elokuvan perustarina kertoo Joose Keppilän (Erkki Pajala) kotimatkasta, kun hän salakuljettaa löytämänsä köysikerän rintamalta kotiin. Kun köysi saadaan kiedottua Joosen rinnan ympärille, kotimatkaa kuvaavan juonen ympärille kietoutuu yksittäisiä hetkiä Joosen rintama-ajalta, kuitenkaan toiminnallisia taistelukohtauksia elokuvasta ei kannata etsiä. Junamatkan aikana köysi alkaa vaikeuttaa Joosen oloa, ja tullessaan kotiin Joosen vaimo Elviira katkoo köyden ja polkee sen lantakasaan. Kuten ehkä isossa mittakaavassa kaikki julmat sodat, myös Joosen salakuljetusreissu osoittautui lopulta turhaksi reissuksi.
Sodan mielettömyys tulee ilmi sekä groteskeina tapahtumina että yksittäisten henkilöiden mielten järkkymisinä. Päävire Manillaköydellä on kuitenkin vinon komedian täyttämä, mutta vakava perusvire on siis pohjalla. Manillaköysi on hyvin tekstivetoinen elokuva, ja hirtehiset ja värikkäät repliikit jäävät riisutun sotakuvauksen ohella elokuvasta parhaiten mieleen. Pienillä vedoilla Manillaköysi piirtää kuvauksen myös asevoimien silloisista valtarakenteista.
Pääpaino Manillaköydellä on kuitenkin tarinankerronta, jota sivuosia myöten laadukas näyttelijäkaarti vie eteenpäin. Erkki Pajalan lisäksi sotatovereita näyttelevät Vesa Mäkelä ja Martti Kuningas sekä vääpeliä näyttelevä Esko Hukkanen jäävät kommentteineen mieleen. Erkki Pajalan tulkitsemana Joose Keppilä jää lopulta hieman vastaantulevaksi hahmoksi, jonka ympärillä toiminta enimmäkseen tapahtuu: Pajalan loistava tulkinta tukee kuitenkin hienosti hahmon tätäkin puolta. Juoni kulkee hyvin kautta linjan hienon käsikirjoituksen myötä: erityisesti mielisairaalakohtaus, jossa potilasta houkutellaan pois katolta, on jäänyt omaan mieleeni erityisesti Esko Hukkasen ansiosta yhtenä kotimaisten elokuvien parhaista kohtauksista.
