Solaris tutkii inhimillistä elämää ja yksinäisyyttä hieman uneliaalla tavalla.

1.7.2004 12:14

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Солярис
Valmistusvuosi:1972
Pituus:165 min

Stanislaw Lemin kirja Solaris otettiin innostuneesti vastaan Neuvostoliitossa ja Andrei Tarkovski määrättiin tekemään elokuva. Solaris lähetettiin myös ulkomaille lyhennettynä ja (laadukkaasti) dubattuna versiona, joka sai kehut. Onneksi myös alkuperäinen versio massiivisine mittoineen on myös eksynyt ulkomaille ja suorastaan DVD-formaatissa.

Solaris-planeettaa kiertävälle asemalle lähetetään Kris Kelvin-niminen psykologi arvioimaan aseman miehistön psykologista tilaa yhden jäsenen tehtyä itsemurhan. Asemalla hän joutuu omituisten ilmiöiden pyörteisiin. Ilmeisesti kuolleet ja muistot ovat yhä elossa Solariksella.

Solaris tutkii inhimillistä elämää ja yksinäisyyttä hieman uneliaalla tavalla. Kirja on kerrottu minä-muodossa ja samaa keskittynyttä tyyliä hyödyntää myös elokuva. Tarinassa ei ole nopeita käänteitä, näyttävää toimintaa tai komeita puitteita, mutta se ei myöskään kaipaa tehokeinoja. Se toimii. Kerronnallisia virheitä ei ole havaittavissa ja jopa pieniin yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota.

DVD on laadultaan korkea 5.1-ääniraitoineen kaikilla kielillä ja mukana on myös tekijöiden filmografioita. Hassua on kuitenkin se, että elokuvasta ei voi nähdä ulkomaille leikattua versiota, mikä tarkoittaa dubattujen ääniraitojen olevan puutteellisia, minkä takia alkuperäinen ääni on lähes välttämätön elokuvanautinnon takia.

Solaris on rauhallinen, älykäs ja hieman traaginen tarina inhimillisestä elämästä, vastuusta, hyvityksestä ja ennen kaikkea rakkaudesta. Ainoa pieni haitta on kerronta, mikä on Hollywood-tuotteisiin tottuneelle melkoisen raskasta, mutta vaivannäkö kannattaa tässä tapauksessa.

nimimerkki: Jurpo

Arvosteltu: 01.07.2004

Lisää luettavaa