Eddie Murphy on nykyisin jo aika kuollut nimi. Ennen hänen elokuvansa olivat rautaa, mutta nykyisin hänen nimensä takaa kivan perhekomedian. Uskaltaisin väittää, että jonkinlainen alamäki alkoi Brooklynin vampyyrista, mikä ei ole mikään mestariteos. Kauhuelokuvista tuttu ohjaaja Wes Craven yhdistelee epäonnistuneesti komediaa ja kauhua. Tyypilliset kauhuelementit eivät pelota, eikä tyypillinen Murphy-huumori tällä kertaa edes naurata. Murphy ei mitenkään edes sovi tuohon vampyyrin rooliin, mutta onneksi hän saa esittää kahta muutakin persoonaa muutaman minuutin ajan, jolloin äijä todella revittelee, mutta muuten hän on aika mitäänsanomaton.
Murphy on siis vampyyri Maxmillian, joka saapuu Brooklyniin hakemaan puolivampyyri Ritaa (Bassett), joka toimii Brooklynissä poliisina, eikä tiedä kyvyistään mitään. Maxmillianin toimintaa häiritsee Ritan työpari Justice (Payne), mutta Maxmillianin apuna toimii kuitenkin paha henki (Hardison), jonka hän varasti Brooklynin kaduilta.
Sisällöltään loppuen lopuksi aika tyhjäksi jäävä leffa toimii jotenkuten kertakäyttöviihteenä, ei tosin kovin hyvänä sellaisena. Angela Bassettilta ei oikein löydy kykyjä näyttelijäksi tämän rainan perusteella, mutta Kadeem Hardison kliseisenä tyhmänä apurina tuo hymyn suupielille. Kun kauhupuoli, eikä huumoripuolikaan kovin kummoisesti toimi, eivätkä näyttelijät juttua paranna, niin ei paljon kehuja tältä suunnalta ropise. Wes Craven on näyttänyt joskus todellisetkin ohjaajan kykynsä, mutta nyt hän ei jostain syystä ole halunnut käyttää niitä.
Eddie Murphya huonoimmillaan, väittäisin ainakin minä. Muutama toimiva irtovitsi siellä täällä, Kadeem Hardison, hauska John Witherspoon ja Murphyn revittely pariin otteeseen (ne eivät kuitenkaan tapahdu Maxmillianin roolissa) tuovat hieman lisäpojoja messiin, mutta eivät kuitenkaan pelasta leffaa täydellisesti ikävältä tuomiolta. Jossain mielentilassa varmaankin ihan katsottava, mutta tämän minun kokemani katsomiskokemuksen jälkeen sanoisin Brooklynin Vampyyrin olevan erittäin tökerösti tehty. Käteen ei lopputekstien jälkeen jää muuta, kuin muutama keskiverto läppä ja vaivautunut olo. Aika monella tasolla on tällä kertaa ryssitty ja vieläpä aika pahasti.
