Hollywoodin tuottajat X ja Y kävelevät suosikkibaarinsa tiskille. Tilattuaan drinkkinsä toinen heistä huomaa juomansa alla kirjekuoren. Miehet avaavat kirjeen ja katsovat toisiaan pelokkaina.
X: Eiks me muka tapatettu se hullu, joka tiesi meidän salaisuutemme ja osuutemme vuoden 1997 teinipläjäykseen nimeltä Tiedän mitä teit viime kesänä?.
Y: No mutta ystäväiseni, senhän me teimme! Mikä on nyt vikana?
X: No tässä kirjeessä lukee, että joku tietää YHÄ osuudestamme kyseiseen leffaan, ja mikä pahinta tuo joku tietää myös osuutemme kakkososaan.
Y: Eiiiiii! Juuri kun elämä alkoi asettua uomilleen viimekesäisen tapahtuman johdosta. Siis joku muukin kuin SE tiesi SIITÄ!
X: Ikävä kyllä, hitto vieköön, miksi menimme laittamaan rahojamme siihen kakkososaan?
Y: Olisikohan se ollut se dollarinkuva, joka silmiimme piirtyi ykkösosan kaupallisen menestyksen johdosta?
X: Niin kai. Mutta se tuntui niin hienolta laittaa ykkösosasta selvinneet saarelle myrskyn keskelle ilman apua.
Y: Niinpä. Itsekin olin ylpeä, että kakkososa toi mukaan myös erivärisiä ihmisiä, etenkin sen soman ja onnettoman Brandy-laulajattaren.
X: ”Meidän piti räjäyttää potti nyt kaikissa yhteiskuntaluokissa. Miksi otimme ohjaajaksi Danny ”Judge Dredd” Cannonin ja käsikirjoittajaksi aloittelijan? Et ikinä usko mitä tämä hullu – varmaan joku kriitikko, joka ei ymmärrä höpölöpö-taidettamme – uhkaa tehdä meille?
Y: No?
X: Hän uhkaa laittaa meidät katsomaan ”Tiedän yhä mitä teit viime kesänä” uudelleen!
Y: Et mahda olla tosissasi? Sehän…sehän murentaisi minut! Taidan paeta tuota hullua jonnekin autiolle saarelle, jonne kukaan ei voi hälyttää apua.
X: Senpä teen minäkin. Outoa, mutta jokin tässä nerokkaassa ideassamme kuulostaa silti epäilyttävältä…
Jälleen fiktiivisen alkulainailun kautta karu totuus astuu esiin: Tiedän yhä mitä teit viime kesänä on harvinaisen onneton viritelmä. Ainoa motiivi leffan valmistumiseen oli ykkösosan nimellä myyminen. Jotain kai kertoo jo se, että leffa ilmestyi vain vuotta edeltäjänsä jälkeen.
Teema on hieman sama kuin Jurassic Park kakkosessa: Something has survived ja vähäpukeisten nuorten perässä on velociraptoreitakin pahempi murhaaja. Juoneltaan leffa onnistuu väsäämään mukaan koukunkin – eikä nyt puhuta murhaajan kätösessä sojottavasta tappokoukusta. Silti puisevan ja tuhat kertaa nähdyn oloista kauhua Cannonin näkemys suoltaa ruudulle.
Leffan huonoin kohta on tietokilpailukohta, joka kyllä pistää lähes tyhmimmänkin aivot raksuttamaan, mutta eipä onneksi näiden neropattien. Eli TYMTVM – leffa ei juurikaan suosituksia kerää, vaikka sitä onnettomampia leffoja on toki nähty paljon. Mutta auta armias sitä päivää, kun Tiedän muuten yhä ja edelleen mitä sä duunasit 26 kesää sitten julkaistaan. Silloin mahtavat olla lopun ajat jo käsillä…
