On hankalaa kuvitella, että Poliisiopiston sketsit ovat joskus olleet tuoreita. Näin kuitenkin taisi olla asianlaita vielä vuonna 1985, kun Jerry Paris tarttui Jeppeopiston kakkososaan.
Mahoneyn ylirento asenne, Tackleberryn junttimainen äijäily, Hooksin piipitys ja etenkin Mauserin järjetön kiusaaminen nähtiin ruudulla vasta toistamiseen. Ja Bob Goldthwaitin epäinhimillisesti rääkyvä Zed-hahmokin tekee ensiesiintymisensä. Mahtaa meno olla sitten todella originaalia ja hupaisaa?
Ei ole. Jotakin Parisin poitsulta unhoittui matkalla kohti nauruhermojen kutkutusta. Kenties se höyhen, jolla kutina oli tarkoitus aiheuttaa? Vaikka Poliisiopisto II onkin joskus aikojen alussa ollut allekirjoittaneen lapsuudensuosikkeja, on aika armottomasti ajanut univormuhuumorin ohitse.
Hassuja hetkiä on jälleen luvassa muutama (mm. Hightowerin homobaarikohtaus). Mutta kuten monesti muulloinkin Police Academyjen kohdalla, meno heikkenee jatkuvasti loppua kohden. Toimintaa ja huumoria sisältävästä loppukliimaksista onkin tullut pelkkä räkäklimppi, joka roikkuu katossa tippumistaan odotellen kuin kirkuva Mauser konsanaan.
Kokonaisuutena Eka komennus on sieltä tylsimmästä päästä jopa Poliisiopisto-asteikolla mitattuna. Meno naurattaa parissa kohtaa keveästi, mutta sitten onkin hiljaisempaa. Ei se nyt niin suuri vääryys olisi ollut, vaikka huumorijengi olisi jäänyt ilman ensimmäistä komennustaan… tai ainakin pari sieltä jatko-osaputkesta olisi voitu karsia.
