Taannoin YLE hemmotteli Robbie Williams-faneja laulajaheebon Knebworthin konsertilla. Jos se jäi näkemättä, eipä huolta, sillä tosifanin hyllystä varmaankin löytyy kyseinen show myös DVD:llä. Siinä tietenkin on mukana kaikkea kivaa oheissälää, mitä televisiossa ei nähty.
Williamsin musiikki on siedettävää, tämä pitää myöntää, vaikka miehen suuriin ihailijoihin en kuulukaan. Take Thatin ajoista Williams on monien mukaan kehittynyt. Tiedä häntä. Ainakin ääni kuuluu paremmin, kun esiintyy yksin. Ja miten hän esiintyykään? Konsertti alkaa Escapology -äänitteen kansikuvaa mukaillen. Siinäpä ns. pahapoika keikkuu pää alaspäin ja n. 375 000 ihmistä kiljuu riemusta. Showmies, toden totta.
Konserttipäivä näyttää olleen mitä ihanin. Sää suosi ja vuoropuhelu yleisön kanssa pelasi. Robbie pomppii lavalla kuin Tiikeri, ei tosin aivan häntänsä varassa. Kappaleiden välillä ja aikana mm. vaihdetaan takkia, kähmitään yleisön kähmivää edustajaa ja loikoillaan lavalla. Kun oikein hempeäksi heittäydytään, omistetaan tietysti biisi rakastuneille ja yhtenä ääripäänä Williams myös steppaa. Tai ainakin sinnepäin.
Konsertissaan Williams tukeutui lähinnä niihin lauluihin, joiden suosio on jo monta kertaa testattu ja kovaksi koettu. Show alkaa Let Me Entertain You -nostatuksella ja jatkuu mm. mukiinmenevällä We Will Rock You -coverilla. Tietenkin listalla ovat myös Come Undone (peruskamaa), Strong (vieläkin perusteellisempaa peruskamaa), Hot Fudge (oh-hoh, olipas menoa), Supreme (kyllä mies asiansa osaa), Kids (käyhän se ilman Kylietäkin), Feel (onhan tuokin ihan tarttuva), Rock DJ (höh, miksi se ei riisunut kaikkea, kuten siinä videossa?) ja aivan lopussa Angels (hyvinhän tätäkin jaksoi katsoa ja kuulla). Konsertin keskiössä kuullaan hiukan pianomusiikkia, sillä Robbieta säestämään nousee lavalle Max Beesley. Mr. Bojangles ei ehkä ole maailman paras Frank Sinatraan ja kumppaneihin viittaava kappale, mutta Williams näyttää pitävän siitä itse. Näin ollen esitys nostaa laulun arvoa.
Shown lavasteet ansaitsevat aivan oman mainintansa. Siivekäs Williams –hahmo häilyy taustalla vähän väliä ja on kieltämättä aika jännä näky. Siitäkin huolimatta, että idea on lähes loppuunkulutettu. Kokonaisuudessaan mukava musiikkipaketti, jonka kuvaus ja editointi on hoidettu huolella.
