Sen piti olla nopea keikka. kolme kaverusta lähtevät pankkiin ryöstö mielessä, mutta kaikki menee pieleen. Yhdelle ryöstäjälle menee pupu pöksyyn ja lähtee pois, kaksi on enää jäljellä. Ei se mitään, he päättävät kuitenkin ryöstää pankin, mutta kohta poliisit kolkuttelee oven takaa. Sen piti olla nopea keikka mutta päätyi hikiseksi iltapäiväksi. Mediasirkus on alkanut.
Hikinen Iltapäivä on alkuasetelmiltaan hyvää jälkeä mutta lopun kautta se menettää tehoaan. Elokuva pyörii Al Pacinon esittämän Sonnyn ympärille, näin elokuva luo parasta antiaan ja fiilistä huonontaen. Pacino on hyvä näyttelijä, ei siihen voi mitään sanoa ja Hikinen Iltapäivä kuuluukin ukon parhaimpiin roolisuorituksiin. Mutta kun elokuva keskittyy enimmäkseen Sonnyyn ja jättää John Cazalen esittämän Salin taka-alelle, tulee fiilikseen jonkinlainen tyhjä aukko. Olisin halunnut saada enemmän irti Salista ja kun näin ei käy, jotain jää uupumaan.
Leffaa vaivaa myös juonen eteenpäin vieminen. Se ei anna paljoa uutta kestonsa aikana, vaan pyörii Sonnyn hermostuneissa liikkeissä ja poliisien välisissä neuvotteluissa. Mutta mediasirkus tuo elokuvalle plussaa. Taas saamme todistaa miten rikollisista tulee yhtäkkiä palvottuja…American style.
Hikinen Iltapäivä on kuitenkin mukiin menevä jännäri, jota jaksaa toisenkin kerran katsoa.
