Meitä ihmisiä on tässä maailmassa kahdenlaisia. Toiset diggaavat Steven Seagalista ja toisille kyseisen miehen elokuvat aiheuttavat lähinnä oksennusreaktion kaltaisia olotiloja. Itse kuulun mukisematta Seagalin kannattajiin. Monet tuntevat Steven Seagalin sellaisista klassikkostatuksen saaneista turpaanvetoleffoista, kuten Vaikeasti Tapettava, Nico, Katujen Laki tai vaikkapa miehen isoin kaupallinen menestys, Kaappaus Merellä. Harva action- ja martial arts -fani ei edellä mainittuihin leffoihin ole tutustunut. Tämä vuonna 1994 julkaistu Vaarallisella alueella ei kuulu Seagalin leffojen tunnetuimpaan kastiin, eikä myöskään edusta aivan sitä kirkkainta kärkeä laadullisesti.
Seagal esittää Forrest Taft -nimistä öljyasiantuntijaa, joka saa tietoonsa, että rahanahne öljy-yhtiö käyttää viallisia laitteita päästäkseen tavoitteeseensa mahdollisimman nopeasti. Yhtiö ei piittaa mahdollisista riskeistä lainkaan. Tämä kaikki saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa suureen luonnonkatastrofiin. Niinpä Taftille lankeaa tehtäväksi pysäyttää tämän öljy-yhtiön ikävät suunnitelmat, jotta Äiti-maa säästyisi saasteilta. Leffan juoni on siis tiivistettynä tämä; Seagal vetää turpaan ja katkoo käsiä hyvän asian puolesta.
Jotkut tietävätkin (ja toiset eivät), että Seagal on fanaattinen luonnonsuojelija ja muun muassa eläinten oikeuksien puolesta puhuja. Vaarallisella alueella oli hänen debyyttinsä ohjaajana ja mikä olisikaan aiheena sopinut paremmin miehen esikoisohjaukseksi, kuin tällainen ekologinen reilun puolentoistatunnin mittainen turparalli. Toiminnan puolelta luvassa on tuttuakin tutumpaa Seagalia, eli jänteitä ja sormia katkeilee ja pyssyt paukkuvat mukavasti, kun yhden ilmeen sankarimme antaa pahiksille opetuksen jos toisenkin. Luonnonsuojelusanomansa perusteella elokuvan voisi laskea jopa propaganda-leffaksi. Itseäni tämä ei juurikaan haittaa, olenhan Seagalin kanssa näissä asioissa paljolti samoilla linjoilla.
Kyseessä ei missään tapauksessa ole Seagalin uran parhain, eikä myöskään heikoin elokuva. Toisia leffan yltiömäinen viherpiiperrysasenne saattaa ärsyttää, mutta vauhtia ei leffasta juurikaan puutu. Seagalin ohjaustyössä on hiomisen varaa ja minua lähinnä vain ärsytti hänen mukanaan jatkuvasti roikkuva eskimo-kimuli. Mutta muuten voin hyvillä mielin sanoa pitäväni tästä elokuvasta, Seagalin palvoja kun olen. Vaarallisella alueella on niitä elokuvia, joita ei kannata katsoa, ellei ole armoton Seagal-diggari. Äijän faneille tämä on pakkohankinta, muiden tuskin kannattaa vaivautua tämän pariin.
