Satiiripuoli on sen verran terävä, että hattua täytyy nostaa.

21.10.2004 11:24

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:The Player
Valmistusvuosi:1992
Pituus:124 min

The Player kertoo hauskasta paikasta nimeltä Hollywood. Siellä työskentelee elokuvatuottaja Griffin Mill (Robbins), joka kuuntelee päivittäin monien ihmisten elokuvaideoita, joista suurin osa on valitettavasti täyttä sontaa. Uhkauskirjeitä alkaa tulemaan Griffinille ja hän jäljittää miehen, joka on syyllinen noihin kirjeisiin. Miehen nimi on David Kahane (Vincent D’Onofrio). Griffin vie Davidilta vahingossa hengen erään nujakan päätteeksi, mutta hän ei jääkään kiinni, vaan alkaa tapailemaan Davidin tyttöystävää June Gudmundsdottiria (Scacchi).

Robert Altmanilta en ole nähnyt vielä yhtään huonoa leffaa, eikä tämä tehnyt poikkeusta. Kyseessä on todella terävää satiiria Hollywoodista, eikä edes hieman aneeminen ulkokuori pääse elokuvaa täysin pilaamaan. Pelimies esittää Hollywoodin aika pahana paikkana, mutta niinhän se pitääkin. Elokuva ei menesty, jos siinä ei ole onnellista loppua, seksiä, nimihemmoja tai väkivaltaa. Elokuvan satiiri kohdistuukin juuri tuohon aiheeseen eli miten elokuvat menestyvät.

Satiirin ohella tarjolla on aika mehevä jännitystarina, jonka pääosassa seikkailee Griffin Mill. Tim Robbins on tapansa mukaan todella luonteva roolissaan, eikä muissakaan näyttelijöissä mitään suurta vikaa ole. Kun Hollywoodissa kerran ollaan, niin päähenkilöiden lisäksi taustalla nähdään muitakin oikeita staroja. Kuvaruudussa pilkahtavat mm. John Cusack, Cher, Jack Lemmon, Nick Nolte, Bruce Willis, Julia Roberts, Susan Sarandon, Burt Reynolds, Malcolm McDowell, Andie McDowell ja Anjelica Huston.

Ulkokuori vaikuttaa paikoin TV-elokuvalta ja homma hieman takkuilee välillä. Elokuvana ei siis mitenkään erikoinen elämys, mutta satiiripuoli on sen verran terävä, että hattua täytyy nostaa. Elokuvalle itselleen kolme ja puoli pojoa, mutta puolikas tulee lisää lopun loistavasta parodiapätkästä, jossa itse Bruce Willis nähdään karskina sankarina. Sitten ihan lopussa nähtävä loppuratkaisu vielä kruunaa muutenkin onnistuneen kokonaisuuden.

Arvosteltu: 21.10.2004

Lisää luettavaa