Yli kaksikymmentä vuotta sitten ensimmäiset merkittävät meriittinsä ansainnut Oliver Stone jättää dokumentit tekemättä ja yllättää kannabiksen tuoksuisella rikosleffalla. Stonen näkemykset ovat aina jakaneet mielipiteitä ja allekirjoittanut onkin tasapainotellut pitämisen keskivaiheilla. 90-luvun alussa Stone onnnistui usealla draamalla – mainittakoon henkilökohtainen suosikkini Taivas & Maa. Vuosi tämän jälkeen hän kuitenkin suorastaan pilasi Tarantinon työstämän nopeatempoisen mestariteoksen sotkuisella ja häiriintyneellä ohjauksellaan. Nyt on kuitenkin uusi yritys Don Winslowin rikosromaaniin perustuvalla Raakalaisilla.
Kahden, täysin vastakohtaisen henkilön marihuanabisnes luistaa niin hyvin, että Mexicon kartelliakin kiinnostaa. Don (Taylor Kitsch) on entinen merijalkaväen sotilas, joka hoitaa miesten fyysisen perinnän, kun taas uskossa oleva Ben (Aaron Taylor-Johnson) miettii uusia yrttireseptejä, jotta saisi marihuanan vaikutuksen uudelle tasolle. Ilmeisen hyvin pojat ovat hoitaneet hommansa, sillä rajan toisella puolella vaikuttava huumekartellin pomo, Elena (Salma Hayek) lähettää uskollisen verikoiransa, Ladon (Bencio Del Toro) poikien riesaksi, jotta kartelli saisi kasvit kasvamaan toiselle puolelle merenrantaa.
Jos katsoja tarkistaa ensimmäisen tunnin jälkeen onko leffaa paljonkin jäljellä – se ei ole kovin hyvä juttu ja tässä tapauksessa tein niin ainakin kaksi kertaa. Hyvän trillerin tai jännärin kun ei haluaisi ikinä loppuvan. Se ei vaadi tähtinäyttelijää tai tähtiohjaajaa, pelkästään hyvän koukuttavan tunnelman ja juonen. Tässä tapauksessa en ole kuitenkaan täysin varma missä vika on. Näyttelijöissä se ei ainakaan ollut.
En myöskään tiedä olenko vain poikkeuksellisen kriittinen tätä elokuvaa kohtaan, mutta minun mielestäni lähes kaikki otokset olivat kliinisiä ja jos joku olisi tiputtanut nuppineulan samaan aikaan kun Lado hakkaa vasikoiden päitä irti, niin uskokaa tai älkää – se olisi kuultu! Niin uskottavaa se oli. Epäonnistuneita handcam otoksia, jotka tuovat kömpelön PS2 Manhunt pelin mieleen. Vaikka suurin osa ajasta vietetään auringossa palmujen alla, niin voisihan rikosleffa olla vähän synkempikin. Loppuun hiotun dekkarin pakkaaminen kahden tunnin elokuvaksi varmasti karsii ja muokkaa lopputulosta, mutta eihän tuollainen ole mikään syy heikolle toteutukselle.
Miten ihmeessä Oliver Stone voi ohjata huippudraamaa ja dokumentteja, mutta sählää NBK ja Savages leffat? Tämä voikin olla yksi hyvä näkökulma siihen, että Oliver Stone ei yksinkertaisesti osaa ohjata muuta kuin draamaa. Hänen pitäisi jättää tällaiset elokuvat mielummin Robert Rodriguez, Quentin Trantino tai edes Michael Bay tyylisille ohjaajille. He noudattavat käsikirjoitusta, mutta osaavat ottaa taiteellisia vapauksia jotka luovat surrealistista kuvakulmaa katsojille. Elokuvan näyttelijöiden taso oli hyvä, mutta ohjaus oli liian hidasta ja aurinkohattutyyli jolla se on toteutettu ontui pahasti. Sama kuin olisi vain lukenut takakannen tekstit ja kuvitellut mitä siinä voisi tapahtua. Ei omaa jälleenkatsomisarvoa, mutta menee paremman puutteessa.
