Joskus leffojen (taka)kansien mainostekstit onnistuvat ärsyttämään suuresti ja joskus jopa vielä enemmän. Vuonna 1998 tv-julkaisuna kuvatun Merlinin videojulkaisu kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan. Halpaa ostoskanavamainosta muistuttava teksti jaksaa kertoa joka välissä tyylillistä yhteyksistä LotR-trilogiaan sekä palkittuihin vanhempiin tehosteleffoihin, mutta unohtaa siinä sivussa mainita kuinka mitätön versiointi onkaan kyseessä. Tämä lie sitä kuulua Mainontaa.
Pahinta lie se, että 30 miljoonaa taalaa maksanut ja (aiheellisesti) unholaan vaipunut Emmy-palkittu tuotanto näyttää yhtä halvahkolta kuin mainontametodit. Tehosteosasto ei todellakaan ole minkäänmoisen hypetyksen arvoista, vaan jokainen kehno poksahdus/välähdys/pihahdus tuo (naurun) kyyneleitä simmukulmaan – kahdeksan vuotta on pitkä aika tehosteiden ajanlaskussa. Puvustus on toki komeaa, mutta niinhän ne ovat vaikkapa asiansa osaavien teatteriryhmien näytöksissä. Ja hintaeroahan näillä on…paljon!
Jurassic Parkin tohtori Grantina tai vaikkapa aikuiseksi kasvaneena Damienina tunnettu Sam Neil on kasvattanut komean takatukan, niin komean että eräs viihdetaiteilija tohtisi kai kutsua sitä pesishenkisesti Takalaittomaksi. Muuta tuttuun tyyliin virnistelevän Neilin suorituksesta ei jäänytkään mieleen. Miranda Richardsonin karhealla äänellä höystetyssä Mab-tulkinnassa on enemmän voimaa, mutta onpa sitä julmempiakin ilmestyksiä nähty ruudulla. Hyväksi tiedetty Helena Bonham Carterkin on tällä kertaa melkeinpä statistina tsekkaamassa kuinka 30 miljoonaa dollaria haihdutetaan ilmaan kuin se kuulu pieru Saharaan.
Merlin on, nimensä mukaisesti, tuttu klassikkotarina suuresta taikuri Merlinistä ja traagisista käänteistä. Loppu noudattaa suurelle sadulla vaadittavaa linjaa, ja sitä ennen on taiottu, räjäytelty, petetty, petytty ja harrastettu sukurutsausta yllin kyllin. Hyvin se kaikki sälä on piilotettu tylsyyden alle, enkä menisi mainitsemaan LotR-trilogiaa tämän sadun rinnalla. Palkintoihin ehdolla ollut kuvaus on selvästi hakenut inspiraatiota MTV:n villisti räppivistä videoista. Valittu ja kummasti epilepsia-sanan mieleen tuova tehostekeino ainakin herättää voimakkaita mielipiteitä puolesta/vastaan. Täällä suunnalla liputetaan vastaan.
Merlin tarjoaa kohtuullisen ison kasan tuttuja nimiä vetämässä oman televisiovisiittinsä, mutta jää muuten halvanoloiseksi viritelmäksi, jossa ei ole sitä menemisen fiilistä edes taistelukohtauksissa. Muutamat pakolliset sketsit sentään piristävät, mutta toisaalta tuovat fiiliksen, että onkos tämä sama seikkailutarinan rytmitys nähty jo sata kertaa. Useamminkin?
Jotta Merlinin keskikokoisesta seikkailusta saisi kaiken irti, vaadittaisiin hyviä istumalihaksia, kykyä karttaa Nukkumattia viimeiseen saakka sekä jättiannos kykyä fanittaa Kunkku Arthuria ja Merliniä. Sitä kaikkea tuskin Pertti ja Pauliina Peruskatsojilta löytyy.
Sisältöönsä nähden ylipitkä leffa. Ja lisäksi (kerta kiellon päälle!) hintaansa nähden käsittämättömän halvan näköinen. Oikeastaan irvikuva niistä merkkiteoksista joihin se itseään (yrittää) rinnastaa. Siispä kaksi pistettä Excalibur-miekan heiluttelulle ja entisaikoihin siirretylle Kauniit ja Rohkeat -henkiselle sukudraamalle. Katherine Kelly Lang olisi ehdottomasti tarvittu noidan rooliin…
