Jokunen vuosi sitten tuiki tuntematon kirjailija J.K. Rowling kirjoitti kirjan pojasta nimeltä Harry Potter. Kirja oli menestys, joten pitihän siitä elokuvakin sitten vääntää. Elokuvasta piti tulla Hollywood-painoitteinen kun pääosaankin kaavailtiin amerikkalaista Haley Joel Osmentia. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan pääosaan saatiin aivan kirjan esikuvaansa muistuttava Daniel Radcliffe, kavereiksi myös esikuviaan muistuttavat Emma Watson ja Rupert Grint. Ohjaajan paikalle istahti Chris Columbus ja käsissä oli brittipainotteinen hitti joka oli erittäin uskollinen kirjalle Harry Potter ja viisasten kivi.
Kuten jo tiedämmekin, oli Harry Potter ja viisasten kivi hitti kirjana että elokuvana, joten pitihän seuraavalle kirjalle, Harry Potter ja salaisuuksien kammiollekin tehdä elokuva-versio. Onneksi homma ei kuitenkaan mennyt tavallisten jatkisten tapaan rahastuksen piikkiin, vaan homma viedään kunnialla kotiin.
Harryn toinen kouluvuosi alkaa erittäin mallikkaasti. Ennen kuin päästään edes laiturille yhdeksän ja kolme neljäsosaa, ilmestyy kotitonttu Dobbie kylään ja varoittaa Harrya. Seuraavaksi portti Tylypahkan kouluun vievään junaan meneekin kiinni, ja tusinaa koulusääntöjä tulee rikottua… Vuoden ajan koulussa tapahtuu kummia, ja taas kerran Harry, Ron ja Hermione pääsevät ratkomaan salaisuuksia mystisessä koulussa. Onpa kouluun tullut uusi opettajakin Gilderoy Lockhart. Tässä siis tuttu ja turvallinen perusasetelma Potter-elokuvalle joka toistuu jokaisessa kirjassa/elokuvassa tähän mennessä. Onneksi homma ei jää siihen, vaan kirjailija J.K. Rowling osaa kirjoittaa vangitsevia tarinoita, mielenkiitoisia hahmoja ja jännittäviä juonikoukeroita. Ja kun ohjaajan tuolilla istuu Chris Columbus ei homma voi mennä ojaan.
Mikä on tärkeintä kirjasta elokuvaksi leffassa? Käsikirjoitus. Jos kässäri lähtee poukkoilemaan liikaa omille teilleen, ei elokuva voi olla kovinkaan uskollinen kirjalleen. Tätä virhettä ei ole kuitenkaan Salaisuuksien kammiossa menty tekemään. Hommassa pysyy helposti mukana, vaikka kirjoihin ei olekaan tutustunut. Tietenkään elokuva ei tarjoa niin mielenkiintoista elämystä kuin kirja, mutta silti…
Lapsinäyttelijät vetävät homman hyvin kotiin. Parhaiten tässä onnistuu Rupert Grint joka vetää Ronin hahmon tunteella. Heikoimman tuloksen vetäisee pääosaa näyttelevä Daniel Radcliffe, jonka ilmeet ovat hieman töksähteleviä.
Muista lapsinäyttelijöistä välittyy selvästi se tunnelma mikä löytyy myös kirjoista. Aikuiset näyttelijät vetävät myös hyvät roolit, ehkä parhaimman tekee joka leffassa vaihtuvan pimeän voimilta suojautumisen opettajaa näyttelevä Kenneth Branagh machona opettaja persoonallisella luonteellaan. Albus Dumbledorea näyttelevä edesmennyt Richard Harris vetää myös hyvän, tosin pienen roolisuorituksen opettajana josta pursuaa se vanhan miehen ”hellyys”. Emma Watson vetää myös hyvän suorituksen.
Kun elokuvan katsoi ensimmäisen kerran, se ei toiminut yhtään. Amerikkalainen aksentti ja Hollywood-tehosteiden puuttuminen tekivät elokuvasta aivan erilaisen kuin mihin oli tottunut. Nyt, vuosien saatossa olenkin huomannut että tällainen rauhallisempi meininki onkin paljon parempi ratkaisu kuin se, että peitetään tunnelmaa massiivisilla tehosteilla. Onneksi sama meininki välittyy tässä ja seuraavissakin leffoissa, eivätkä ne taivu tietokone-efekt!ien alle. Hyvä näin.
Kun ohjaajan tuolilla istuu vielä tässä elokuvassa Chris Columbus, on tunnelmassa paljon sitä samaa taikaa mitä kirjoissakin, kameratyö sujuu hyvin ja muutenkin homma hoituu hyvin.
Harry Potter ja salaisuuksien kammio on hyvä leffa joka sopii niin vanhemmille kuin nuorillekin. Se on hauska, jännittävä, mukaansatempaava ja tähän mennessä paras Potter.
nimimerkki: mada
