Ennen Jurassic Parkia Steven Spielberg oli luonut ohjaajan uransa aikana jo melkoisen listan hyviä, melko unohtumattomiakin leffoja, kuten Kadonneen aarteen metsästäjät ja Tappajahain. 1993 Steven Spielberg loi Schindlerin listan ja samana vuonna ilmestyi myös Jurassic Park.
Michael Crichtonin romaaniin perustuvassa tarinassa miljardööri John Hammond on perustanut Isla Nubmarin saarelle Costa Rican lähistölle Jurassic Park -puiston ja kutsuu ryhmän tiedemiehiä sekä yhden lakimiehen antamaan paikasta oman mielipiteensä. Puistoa asuttavat muinaisten dinosaurusten DNA:sta kloonatut dinot. DNA:ta saatiin ammoin meripihkaan jääneistä hyttyisistä, ja sitä jouduttiin paikkaamaan sammakoiden DNA:lla, jotta kokeet dinojen luomisesta varmasti onnistuisivat. Kaikista dinosauruksista tehtiin naaraspuolisia lisääntymisen ehkäisemiseksi.
Tarinaan mahtuu myös petturi, puiston pääohjelmoija Dennis Nedry, joka ryöstää dinosaurusten alkioita. Suunnitelmaansa varten hänellä on omat häijyt keinonsa. Päähenkilöt (joita esittävät mm. Sam Neill ja Laura Dern) joutuvat puistolle saavuttuaan kokemaan monia vaaratilanteita, kuten kuuluisa kohtaaminen T-Rexin kanssa ja Velociraptorin väijytys. Miljardööri John Hammond on ärtynyt ja taistelee viimeiseen asti luomansa puiston puolesta.
Elokuvan juoni on hyvin tunnettu, mutta myös John Williams yllättää jälleen elokuvaan säveltämällään musiikilla. Se on kohtauksiin sopivaa ja tunnelmallista taustamusiikkia. Sitä on mukava kuulla kameran liikkuessa lintuperspektiivistä kohti saaren keulaa ja vihreitä tasankoja, jotka ainutlaatuisuudessaan muistuttavat huvittavasti esihistoriallisesta aikakaudesta. Steven Spielbergin ohjaus on jälleen selkeää ja tasaista liikettä niin persoonallisista kuin tavanomaisimmistakin kulmista, eikä elokuvasta puutu vanhaa kunnon seikkailuhenkeä. Ohjaus ja musiikki sulautuvat erittäin onnistuneesti toisiinsa, mikä on upeaa.
Näyttelijäsuoritukset ovat verrattuna Harrison Fordiin Indiana Jonesina melko alhaiset, mutta henkilöiden hämmentyneisyys sopii elokuvaan. Kukapa nyt ei ihmettelisi istuessaan maastoautossa dinolauman rynniessä ohitse! Mutta näyttelijät eivät ole leffan keskeisin osuus, vaan itse dinosaurukset. Niistä luodaan hämmästyttävän upeilla kuvakulmilla ja ohjauksella mukavaa katseltavaa, mikä vetoaa etenkin lapsiin ja lapsenmielisiin. Vanhemmalle katsojakunnalle kyseessä on puolestaan mukavaa lauantai-illan viihdettä, minkä parissa ei helposti pitkästy. Tätä kaikkea säestää hieno taustamusiikki.
Mielestäni Jurassic Park on onnistunut teos, missä yhdistyvät useiden taiteilijoiden lahjakkuudet mm. säveltäjän ja ohjaajan osalta. Se vaikutti minuun lapsena ja voisin sanoa sen vaikuttavan yhä edelleen. Siinä on juuri sitä spielbergmäistä taikaa ja seikkailua, mikä on ohjaajan tyyli luoda maineikkaan hyviä elokuvia. Suosittelen leffaa viihde-elokuvien ystäville sekä sci-fi-/seikkailu -elokuvien faneille, jotka haluavat jälleen kokea jotakin sellaista, mikä on tehnyt elokuvista kevyempiä. Kyseessä onnistunut taideteos; Jurassic Park viihdyttää ja onnistuu viemään katsojat syvälle tarinaan, jotta itsekin voisi tuntea seikkailevansa köynnöskasvien seassa dinosaurusten keskellä.
Leffa säilyttää alusta loppuun tasapainon onnistuneesti huumorin, tarinankerronnan ja toiminnan välillä. Toki elokuva sortuu osittain kliseisiin ja epätodellisiin repliikkeihin, mutta on viime kädessä kaikki osa-alueet hallitseva, monesta osasta yhteen koottu mestariteos. Jurassic Parkissa unohdetaan vakavampien tieteistarinoiden synkkyys ja keskitytään inhimillisesti olennaiseen viattomuuteen. Jos elokuva onnistuu olemaan kaikenikäisille sopivan jännittävä ja hauska sekä juoneltaan että toteutukseltaan, lopputulos on täydellinen perhe-elokuva ja suuren luokan taidetta.
