“The First Casualty of War is Innocence.”
Vaikea on Oliver Stonen Platoonia haukkua, sillä niin realistinen vietnam-kuvaus se on. Täydellinen elokuva se ei todellakaan ole, vaikka 4 Oscaria voittikin (mutta kaikkihan me tiedämme, että Oscarien määrä ei ratkaise mitään, miettikääpä vaikka Titanicia se on surkeuden huippu ja voitti 11 pystiä). Ei voi oikeastaan sanoa, etteikö Platoon olisi pystejään ansainnut, mutta kun Blue Velvet on valmistunut samana vuonna ja se on täydelinen elokuva (sai vain Parhaan ohjauksen ehdokkuden).
Platoon seuraa naiivia ja nuorta jenkkisotilasta nimeltä Chris Taylor (Charlie Sheen). Hän joutuu keskelle vietnaminsodan suurinta helvettiä. Juuri tätä Stone kuvaa hienosti ja realistisesti, ja on helppo huomata Stonen itse olleen sodassa mukana. Elokuvan käsikirjoitus perustuukin Stonen omiin kokemuksiin. Willem Dafoen rooli on unohtumaton ja kerrassaan loistava. Myös muut näyttelijät hoitavat hommansa hyvin, paitsi Charlie Sheen on vähän eksyksissä tai ehkä se kuuluu asiaan.
Platoon on kevyesti realistisin amerikkalainen sotaleffa. Se ruotii sodan turhuutta ankaralla kädellä, ja näyttää sen täysin koruttomana. Tässä suhteessa Platoon on omiaan. Paras vietnam-leffa Platoon ei todellakaan ole, sillä Full Metal Jacket, Kauriinmetsästäjä ja Ilmestyskirja. Nyt ovat parempia, mutta Platoon on realistisin.
MGM:n Ultimate Edition on tämänhetkisistä julkaisuista paras, ja se kannattaa kokoelmiinsa hankkia. Mukana mm. DTS-raita, ekstroja, valokuvia ja hieno pahvipaketti.
Pisteitä tulee 4½, koska tarina on kuitenkin sen verran leväällään, että puolikas piste tippuu pois, mutta sen verran hyvin turhan sodan poikia seuratan, että pisteet on todella asaittu.
*Paras elokuva, Paras ohjaus, Paras leikkaus, Paras ääni.”
nimimerkki: The Wolf
