Hughes-veljesten hieno Jack The Ripper-filmatisointi tuli tarkasteltua aikoinaan Puolustusvoimain palveluksessa isolta kankaalta, ja Sotilaskodin munkkien seuraksi tyylikäs fiktion ja Viiltäjä Jack-legendan välillä revittelevä From Hell passasi aikalailla täydellisesti. Pentele, taisipa se jopa karata munkkien edelle. Sori vaan, Sotkutädit…
Yleisesti ottaen From Hellin aikana syöminen ei ehkä ole suotavaa (ainakaan herkkähermoisille), sillä vaikka julmuudet hienosti jätetään pois ruudulta, on tumman kertomuksen kuva veren tahrimaa. Ja sitä sen tässä tapauksessa täytyy ollakin, kukapa tahtoisi katsoa kirkkaassa päivänpaisteessa kuvattua halinalle-henkistä Viiltäjä Jack-filmiä. Tummaa, melankolista ja ennen kaikkea ankeaa henkeä ruudussa pitääkin olla ja sitä Hughes-parivaljakko katsojalle tarjoaa. Visuaalinen osasto ansaitsee ison kumarruksen!
Elokuvassa eletään vuotta 1888, ja Lontoon kaduilla valitsee sekasorto. Omituinen murhaaja silpoo sairaalla tavalla paikallisia huoria, ja poliisi on ymmällään. Paikalle onkin kutsuttava Fred Abberline (Depp), joka yliluonnollisuutta henkivin ja oopiumihöyryisin metodein käy jutun kimppuun. Heather Grahamin esittämä ”huono-onninen nainen” Mary Kelly tuo mukaan naiskauneutta, ja rakkausdraamaa päähenkilöiden välille.
Näyttelijäpuolesta en voi pahaa sanaa sanoa, sillä H. Graham vetää hienon rooliin vaihteeksi, ja Johnny Deppin hehkuttamista on jatkettava jälleen – aivan kyllästymiseen asti. Äijä kun tuntuu vääntyvän rooliin kuin rooliin, mutta etenkin tummasävyisissä leffoissa Depp varastaa shown. Sivunäyttelijät tukevat pääparia onnistuneesti, kumarrus siis myös näyttelijäkaartille.
From Hell koostuu peruskauhuleffan elementeistä, mutta silti se uskaltaa kyseenalaistaa pari tärkeää elementtiä. Tämä tekeekin siitä mukavasti erilaisen ja tavanomaista paremman. Siirtymät paikasta paikkaan ovat silmiä hivelevän kauniita, ja rujot maisemat muodostavat mainion ympäristön kauhulle. Mukana on paljon teatraalista ja klassista tyyliä, joka sopii tähän leffaan yhtä hyvin kuin jo mainitsemani munkit Sotilaskotiin. Liikaa verellä mässäilyä ei kankaalle ängetä, mutta kauhukuvalle vaadittavia ällötyksen aiheita ilmaantuu sopivissa määrin. Loppuratkaisu tuo sekin lisäpisteitä roiman määrän.
From Hell on ehkä tyly leffa, mutta sitä kohtaan on hankala olla tyly. Suosittelen avoimesti tämän (aliarvostetun) kauhupätkän hankkimista, mukana nimittäin ovat kaikki huippuleffan ainekset sopivasti sekoitettuna: tämä on onnistunutta kauhua suoraan konnuilta, joista leffan nimikin pahaenteisesti kertoo… loistavaa!
