Meillä täällä Suomessa on porot, pukki, sauna, makkara, järvet, avannot ja olutta. Slovakialla on puolestaan sairaita paskiaisia, tissejä, kidutusta ja verenlotinaa. Ainakin mikäli on uskominen Eli Rothin Matkusta sinäkin Slovakiaan! -mainokseen eli Hostelin kakkososaan.
Hostel: part II pärskähtää käyntiin siitä, mihin Elin edellinen kidutusfantasia jäi. Jay Hernandez tuodaan ruudulle pikakäänteiden saattelemana ja sitten on aika aloittaa ykkösosasta tuttu matkailukierros uudelleen. Avausosan nähneelle tämä on suuri rasite, sillä vaikka kolme jätkää onkin vaihtunut kasaan mallibeibejä, niin tarpeeton koko juonen tehotoisto on jatko-osissa ikuinen ongelma. Lähinnä meno haiskahtaa ykkösosan käyttämättömän potentiaalin täytäntöönpanolta, ja nimenomaan pakkopullailun kautta.
Jotta tuttu meno saisi vähän uutta pontta, on Roth kirjoittanut leffaan lisäperspektiivinä kahden tavisjätkän matkan Hostel-tyyliselle huvittelumatkalle. Herrojen Barti & Burgi viihdevierailu Keski-Euroopan kulttuurikehtoon vaikuttaakin hetken julman nerokkaalta käänteeltä, mutta viimeistään lopun twist-henkisyys ravistelee voiman noilta suorituksilta. Lopussa nähdään myös muutenkin yllättävän paljon irrottelua, ja korni päätöskohtaus, jolle on hymyiltävä aidosti.
Hostel II on elokuva, jossa hahmoihin todella poraudutaan vain ja ainoastaan konkreettisesti. Jatkis tarjoaa edeltäjäänsä sairaammat verikekkerit, mutta ilman aiempaa särmää ja puhtia: ja tällaista tehotoistoa, jos jotakin, kannattaisi harjoittaa mieluummin vireänä kuin puhdittomana. Paljon parjatussa ”nimettömässä” näyttelijäkaartissa ei ole mitään yhtään suurempaa vikaa, enemmän haittaa juuri se seikka, että tuota pikaa ensiminuuttien jälkeen tietää juuri millaisen (ja kuinka keskinkertaisen!) stoorin sitä saa nähtäväkseen. Kertakäyttösuosituksen saavassa filkassa nähdään myös suomalaisväriä Vera Jordanovan muodo(i)ssa.
