Inside Man kiinnittää katsojan mielenkiinnon näyttelijäkaartillaan ja sillä, että se on Spike Leen elokuva. Käsikirjoituksen elokuvaan on kynäillyt Russell Gewirtz, jonka kynästä on tullut myös Al Pacinon ja Robert De Niron tähdittämä Righteous Kill. Inside Manin näyttelijäkaarti on melko mielenkiintoinen, sillä mukana ovat Denzel Washington, Clive Owen, Willem Dafoe, Jodie Foster ja mittavan uran tehnyt Christopher Plummer.
Elokuva alkaa Clive Owenin näyttelemän Dalton Russellin monologilla: ”My name is Dalton Russell. Pay strict attention to what I say because I choose my words carefully and I never repeat myself. I’ve told you my name: that’s the Who. The Where could most readily be described as a prison cell. But there’s a vast difference between being stuck in a tiny cell and being in prison. The What is easy: recently I planned and set in motion events to execute the perfect bank robbery. That’s also the When. As for the Why: beyond the obvious financial motivation, it’s exceedingly simple… because I can. Which leaves us only with the How; and therein, as the Bard would tell us, lies the rub.”
Eli perusjuoni on melko yksinkertainen: Russell kumppaneineen aikoo ryöstää pankin. Mutta jo alun monologin perusteella katsoja odottaa hieman enemmän, sillä monologi itsessään on jo niin mielenkiintoinen. Pankkiryöstö kuitenkin tapahtuu, ja ryöstäjät ottavat pankissa olevat henkilöt panttivangeiksi. Paikalle lähetetään etsivä Keith Frazier (Washington) ja hänen parinsa Bill Mitchell (Chiwetel Ejiofor). Etsivien apuna on John Darius (Willem Dafoe), ja pakkaa sekoittamaan saapuu myös pankin perustajan Arthur Casen (Christopher Plummer) palkkaama ”ongelmien ratkaisija” Madeleine White (Jodie Foster). Samalla kun poliisit yrittävät saada pankkivankitilanteen laukeamaan, toteuttaa Russell pankissa nerokasta suunnitelmaansa.
Inside Man on mielenkiintoinen elokuva, vaikka sillä sen perusidea onkin pankkiryöstö, on elokuvassa muutama sivujuoni, jotka tuovat elokuvaan lisää kiinnostavuutta. Frazieria epäillään erään pidätyksen yhteydessä kadonneiden rahojen varastamisesta. Kaiken lisäksi kotona odottaa kosintaa odottava vaimo ja tämän tyhjäntoimittaja veli. Myös Arthur Casella on omat syynsä palkata Madeleine White ratkaisemaan pankkiryöstön aiheuttama ongelma.
Inside Man on myös sen takia mielenkiintoinen elokuva, että sen tunnelma on koko ajan tiivis ja trillerimäinen, vaikkei tapahtuisikaan mitään isompaa. Tästä tulee ehdottomasti iso plussa, sillä tunnelmansa avulla elokuva pitää katsojan hyvin otteessaan. Mielenkiintoa lisää entisestään välillä näytettävät kuulusteluosiot, jotka siis vievät elokuvan välillä ”tulevaisuuteen”. Kuulusteluosiot ovat melko häiritsevän outoja ja ne nostattavat katsojan kiinnostusta edelleen. Katsoja liimautuu tiiviimmin television ääreen, koska pyrkii ymmärtämään ja tajuamaan näiden kohtauksien hämäriä tapahtumia.
Inside Man on juonensa ja twistiensä takia huomattavasti parempi kokonaisuus kuin monet muut rikos- ja huijauselokuvat. Mutta Inside Man sisältää paljon myös muita elementtejä, jotka erottavat sen muista samantyyppisistä elokuvista. Inside Manissa käsitellään esimerkiksi ennakkoluuloisuutta eri kulttuureista tulleita ihmisiä kohtaan, mutta siinä tuodaan esille myös Yhdysvaltain monikulttuurisuus, sillä panttivankien joukossa on eri kulttuuritaustan omaavia henkilöitä. Ehdottomasti suurin erottuva asia on kuitenkin ”hyvä-paha”-asettelu, joka jätetään elokuvassa melko aukinaiseksi. Toki alussa katsojan sympatiat ovat Frazierin puolella, koska Russell vaikuttaa olevan vain tavallinen pankkiryöstäjä. Elokuvan edetessä katsojalle selviää kuitenkin asioita, jotka saavat miettimään. Onko Russell sittenkään se elokuvan paha? Vai onko paha sittenkin Madeleine White, joka toimii tarpeeksi maksavien palkkalistoilla. Vai ovatko korruptoituneet poliitikot kaiken pahan alku? Kaiken kaikkiaan elokuvan ”hyvä-paha”-asetelma on mielenkiintoinen, sillä myös täydellinen ”hyvä” puuttuu, kuten katsojalle selviää.
Elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat hyviä. Denzel Washington on jälleen loistava omassa roolissaan, mutta mieheltä ei muuta voikaan odottaa. Clive Owen selvityy omasta roolistaan varsin hyvin ja on ennen kaikkea uskottava Dalton Russellina. Willem Dafoe tekee perusvarman suorituksen ja tukee hyvin Washingtonin suoritusta. Jodie Foster sopii hienosti Madeleine Whiten rooliin ja hän on uskottava moraalittomana ongelmien ratkaisijana.
Inside Man on todella hyvä elokuva. Se jaksaa pitää otteessaan kestonsa ajan ja sen katsoo kyllä useammankin kerran. Elokuvan tiivis tunnelma ja muutamat oudot kohtaukset pitävät mielenkiintoa yllä. Inside Man on rohkeasti erilainen pankkiryöstöelokuva, ja se onnistuu siinä todella loistavasti. Dalton Russellin nerokkaan suunnitelman seuraaminen takaa mielenkiintoisia hetkiä ja jopa muutaman ”ahaa”-elämyksen. Inside Man on elokuva, jota voi suositella lähes kaikille. Se sopii rikoselokuvista pitäville loistavasti, mutta toimii myös niille, jotka eivät perinteisten rikosjännäreiden ylimpiä ystäviä olekaan.
