Herb Brooks (Kurt Russel) palkataan Team USA:n valmentajaksi vuosi ennen joukkueen päätavoitetta, Lake Placidin olympialaisia. Brooks kokosi joukkueensa amatööreistä yliopistopelaajista. Joukkue oli hyvin nuori, kokematon ja pelaajat eivät luottaneet itseensä, mutta Brooks ei välittänyt tästä, vaan hän valoi uskoa ja voitontahtoa pelaajiin vuoden ajan, ja tapahtumat huipentuvat lopulta sensaatiomaiseen voittoon Neuvostoliitosta ja olympiakultaan kotikisoissa.
Miraclen ohjaaja Gavin O’Connor on tehnyt Erik Gubbenheimin käsikirjoituksesta tunteikkaan ja realistisen kuvauksen kaikkien aikojen joukkueen noususta pohjamudista kirkkaimalle huipulle. Miraclen tekee erinomaiseksi se seikka, ettei se tee samoja virheitä kuin moni muu epäonnistunut urheilu-elokuva; se ei keskity pelkästään urheiluun, vaan valmentaja Brooksiin ja hänen prosessiinsa, miten hän sai joukkueen pelaamaan niin hyvin kuin se pelasi. Myös vahva ajankuvaus, ulko- ja sisäpoliittiset teemat, oli erittäin poikkeuksellista.
Elokuvan kantava voima on ehdottomasti Kurt Russelin loistava roolisuoritus Herb Brooksina on hatun noston arvoinen. Miehen muut roolit eivät sano minulle mitään, mutta muistan hänet ikuisesti tästä elokuvasta.
Vaikka elokuva vaikuttaa lähes täydelliseltä urheilu-elokuvalta, se ei sitä ole. Sen näkökulma on hyvin suppea ja suorastaan propagandamainen. Miksi kullan ratkaissut Suomi-ottelu ei saanut elokuvassa mitään osaa? Tuo otteluhan kullan ratkaisi, eikä NL-ottelu. Tässä haluttiin vain tehdä vaikutelma, että NL-ottelu olisi ollut olympiafinaali, vaikka semmoisia tuohon aikaan ei pelattu. On ymmärrettävää, että kyseistä ottelua pidetään henkisenä finaalina, mutta miksi USA pelaajat juhlivat niin paljon voittoa Neuvostoliitosta, kun koko turnauksen Brooks painotti nöyryyttä ja että vastustajaa ei saa missään tapauksessa aliarvioida. Eikö se ollut aliarvioimista, että NL pelin voittoa juhlittiin olympiakultana? Tämä seikka pisti minulle silmään, mutta tämä elokuva ei ole tarkoitettu minulle, vaan jenkeille. Mitä ne välittää, jossei sitä vikaa matsia korostettu ollenkaan? Tärkeintähän oli vain voittaa ne kommarit. Koko kommari-vastaisen kuvauksen kruunaa herramiespelaajien, kuten Boris Mihailovin kuvaaminen ilkeänä, ylimielisenä ja sikailevana pelaajana. Propagandaa parhaimillaan.
Miracle on Slapshotin jälkeen paras jääkiekko-elokuva ja yksi parhaimmista urheilu-elokuvista kautta aikojen. Se ei syyllisty samoihin virheisiin kuin jotkut epäonnistuneet urheiluteokset, mutta valitettavasti se on melko imelä ja jenkkiläisen mentaliteetin “voitto tai ei mitään” -ylistyslaulu, joka voi ärsyttää sen kommari-vastaisella propagandalla. Miracle on silti viihdyttävä elokuva, josta todellinen lätkä-fani saa parhaiten irti.
Ja näin loppuun Herb Brooksin legendaarisia sanoja, rest in peace:
