Sarjamurhaaja (Brian Thompson) riehuu. Poliisi on ilmiselvästi voimaton. Marion ’Cobra’ Cobretti (Sylvester Stallone) laitetaan tutkimaan juttua. Hän suojelee todistajaa (Brigitte Nielsen) ja toimintaa on luvassa. Rikollisillakin on (ehkä) oikeuksia, mutta Sylvester Stalloo-ne.
Reaganilaisen oikeistoparanoidi toimintafantasia on juonellisesti aina kalkkunaosastolla, mutta se saattaa olla viihdyttävän maukas. Ansaitusti legendaarisen Golan & Globus-duon tuottama Cobra on vajaat puolitoista tuntia pitkä, mutta se tuntuu huomattavasti pidemmältä. Huonoudesta johtuen siis. George P. Cosmatosin ohjaus on ihan toimivaa, mutta eipä hän paljosta vastaakaan. Lisäksi veripärskettä on liian vähän!
Syltty Stallone paitsi kirjoittaa myös hoitaa käsittämättömän ’Italian Stallionin” roolin. Supermachon nimen Marion Cobretti kantajalla on myös Judas Priestin videoista lainatut aurinkolasit, Jatimatic, tarpeeton tulitikku suupielessä ja on niin kova että leikkaa känkkynsä saksilla. Kasaricooliutta korneimmillaan eivätkä junttimaisen hölmöt one-linerit suinkaan vähennä tahatonta koomisuutta.
Brigitte Nielsenin näyttelijäsuorituksen voi todeta koomapotilaan, töksytokkuran, ylinäyttelyn ja karmeiden kampausten mutanttisoseeksi ja on lyhyesti sanoen käsittämätön. Pysyy siis juuri samalla tasolla elokuvan kokonaisuuden kanssa.
Brian Thompson viettää suurimman osan roolista vain näyttäen hurjalta ja häijyn näköistä custom-veistä heristellen. Motiivit luonnollisesti jäävät äärimmäisen ohuiksi ja reaganilaisen paranoiafantasian huipennukseksi hullulla yrmyllä on kätyreitä k-a-i-k-k-i-a-l-l-a.
Juonta on liiaksi, sillä toiminta ei pysty peittämään naurettavuutta alleen ja Lain Vahvan Kouran ote on veltto ja nihkeä eikä se myöskään yllä kauas ja laadullista kunnianosoitusta kertyi kuuden Razzie-ehdokkuuden verran.
