Väkivaltaisilla tieteiselokuvillaan Videodrome – tuhon ase ja Kärpänen shokeerannut kanadalainen David Cronenberg ei heti ensi alkuun tunnu soveltuvan verkkaisen ja pohdiskelevan henkilödraaman ohjaajaksi. Kuitenkin Cronenberg onnistuu pitämään katsojan otteessaan – niinkin vahvasti, että puolitoista tuntia ei tunnu yhtään liian lyhyeltä.
Kahdessa edellisessä Cronenbergin elokuvassa näytellyt Viggo Mortensen muuntautuu jälleen täysin erilaiseen rooliin psykoanalyysin kehittäjä Sigmund Freudiksi. Hänen oppipoikansa Carl Jung (Michael Fassbender) saa potilaakseen neuroottisen Sabina Spielreinin (Keira Knightley), jonka kanssa tämä kokeilee ensimmäistä kertaa kehittämäänsä puheterapiaa. Kuten arvata saattaa, kaikki ei mene niin kuin pitäisi vaan henkilöiden sisällä vellovat voimakkaat tunteet, haaveet ja odotukset.
Tarina ei pintapuolisesti tunnu etenevän minnekään. Se on temmoltaan hidas ja kohtauksiltaan raskas, mikä on Cronenbergin muidenkin elokuvien kompastuskivi. Pääpaino ei olekaan tapahtumissa, vaan henkilöiden mielentilan äärettömän pienissä ja huomaamattomissa värähtelyissä. Edellisissä elokuvissaan ihmismieltä tutkinut Cronenberg yrittää osoittaa, että psykologitkin ovat vain ihmisiä, joiden teot ja motiivit eivät eroa ollenkaan meistä normaaleista ihmisistä.
Tositapahtumiin perustuva kolmiodraama tuntuu toivottoman kliseiseltä ja ennalta-arvattavalta. Hollywoodilaista melodraamaa ei kuitenkaan ole nimeksikään, mikä on kyynisistä ja tunteettomista elokuvistaan tunnetun ohjaajan suurin saavutus. Viggo Mortensen osoittaa jälleen kerran uskomattoman muuntautumiskykynsä, eivätkä kaksi muutakaan pääosannäyttelijää jää hänen varjoonsa.
Jotain silti tuntuu puuttuvan. Elokuva on raskas ja pohdiskeleva, mutta ei tunnu tarjoavan tarpeeksi. Cronenberg on uransa edetessä riisunut itseltään kaiken, mikä hänet aikanaan teki tunnetuksi, ja jättänyt jäljelle äärimmäisen pelkistetyn, raskaan ja pohdiskelevan draaman psykologian mestareista. A Dangerous Method saattaa hyvinkin olla toisenlaisen Cronenbergin huipentuma.
