8 Mile on erikoinen tapaus. Ennen leffan tulemista valkokankaille (siis silloin menneisyydessä), virallinen soundtrack biisi ”Lose yourself” on soitettu radioissa ja mtv:llä niin moneen kertaan, että varsinaisen elokuvan oli jo melkein unohtanut. Kun vihdoin 8 Mile tuli katsottua, unohtui tunnaribiisi ja ennakko-luulot. Unohtui jopa vanha viha Eminemin rap-musiikkia kohtaan. 8 Mile osasi yllättää aivan täydellisesti.
Nuori mies Jimmy, taiteiljanimeltään ”B-Rabbit” (Eminem) asustelee Detroitin pahamaineisella slummialueella. Jimmyllä elämä ei oikein kukoista. Äiti on työtön alkoholisti (Kim Basinger) , sänkykaverinaan Jimmyn entinen luokkatoveri, isästä ei ole tietoakaan ja työpaikkanakin toimii autotehdas, jotta hän saa itsensä ja pikkusiskonsa Lilyn elätettyä. Valoa Jimmyn elämään tuo kuitenkin rap-musiikki, jossa Jimmyllä on erityisiä lahjoja. Jimmy käy ”batlaamassa” kaupungin rähäjäisissä kapakoissa ja yrittää saada nimeään kuuluville. (Battle tarkoittaa siis kaksintaistelua, jossa haukutaan vastustaja lyttyyn räppäämällä). Matka huipulle ei ole aina ruusuinen. Jengitappelut, poliisi-kähinät ja uusi tyttöystävä, joka ei ole sitä uskollisinta tyyppiä tuovat mutkia Jimmyn matkaan.
8 Mile on rankka ja koskettava, samalla myös opettava ja ihannoitava. Eminem yllätti suorituksellaan täydellisesti. Unohtakaa musiikki, tältä jätkältä löytyy myös näyttelijäntaitoja. Myös muiden näyttelijöiden eläytyvät roolisuoritukset tuovat lisää synkkyyttä tähän entisestään synkkään tarinaan. Käsikirjoituksessa ja ohjauksessa ei ole paljon moitittavaa, niin kuin ei itse elokuvassakaan.
8 Mile on tarina siitä, kuinka elämä voi joskus olla hyvinkin ylitse pääsemätöntä, ja kuinka unelmat voivat murskaantua. Rankka kuvaus höystettynä Eminemin räp-musiikilla, kannattaa katsastaa ihmeessä. Jos se vaikka yllättäisi teidätkin, niin kuin ainakin allekirjoittaneen. Muumipappa kuittaa ja kiittää.
