Eletään tapahtumarikasta vuotta 1999 Los Angelesin auringonpaahteisessa kaupungissa. Woody Harrelson esittää kovaotteista ja paatunutta LAPD:n poliisia Dave ”Date Rape” Brownia, miestä joka toimii omien kieroutuneiden moraalikäsitystensä mukaan. Toteuttaessaan oman käden oikeuttaan hän hankkii monia vihollisia ja päätyy nappulaksi pelilaudalle, josta ei näytä olevan ulospääsyä.
Brownin hahmossa on tavatonta voimakkuutta, joka tarinan edetessä viedään kiehumispisteen rajoille. Ympäristön painostuksen vaikutus henkilöhahmon sivilii- ja perhe-elämään on vahvasti nähtävissä. Kaiken katalyyttinä toimii Brownin sisäinen viha ja kaoottinen tyhjyys, joka ulkopuolisen kohteen puuttuessa kohdistuu omaan itseen. Stereotypiana hän on esimerkki kovakalloisesta punaniskasta, joka levittää pienisieluisuuttaan ja sisäistä pahaa oloaan ympäristöönsä.
Elokuva huipentuu kohtauksessa, jossa Brown joutuu silmätysten tekojensa todellisen painon kanssa. Menneisyyden haamut punnitaan oman jälkikasvun edessä. Harva tuomio vetää vertoja jälkipolven langettamalle syyllisyydelle ja häpeäntunteelle. Tässä kohtauksessa elokuva onkin aidoimmillaan ja rehellisimmillään, osuen jonnekkin todella ihmisyydelle oleelliseen.
Elokuvan käsikirjoituksesta vastaa pääasiallisesti ohjaaja Oren Moverman, jolle kynätaitojaan on lainannut mm Mustan Dahlian ja L.A. Confidentialin kirjoittajana tunnettu James Ellroy, jonka panos näkyy ja tuntuu. Turhaa selittelyä onnistutaan välttelemään mainiosti ja dialogi on kaikessa ytimekkyydessään terävää. Vahvan henkilöhahmon ympärille kudotaan taitavasti irtosuhteiden ja valheiden sävyttämä synkeä verkko, joka sysii ja polkee Brownia syvemmälle itsetuhoiseen kierteeseen.
Ohjaus on toimivaa ja kuvaustyyleistä voi löytää monta luovan uskaliasta ratkaisua. Paikoitellen tuntuukin, että kuvaus yrittää tukea jopa turhan vahvasti päähenkilön sisäisiä olotiloja, ja sorsii täten itse tarinankerronnallista kokonaisuutta.
Rampart onkin ennen kaikkea voimakas ja autenttisen tuntuinen ihmiskuvaus, joka iskeytyy purevasti ihmisyyteen, yksilöön jonka maailmankuva on tyhjän kaoottinen ja ympäristöään alituiseen korruptoiva. Se ei tarjoa helppoa ulospääsyä vaan pakottaa katselijan pohtimaan syitä ja seuraamuksia – erityisesti muuttumisen vaikeutta ja välttämättömyyttä. Kantavana voimana toimii Woody Harrelsonin hieno pääosasuoritus ja vahvasta käsikirjoituksesta pilkahtelee läpi James Ellroyn raaka ja kaihtamaton, kovaksi keitetty nerous.
