George (Richard Burton) ja Martha (Elizabeth Taylor) ovat aviopari akateemiselta taustalta. Heidän seuraansa lyöttäytyy Nick (George Segal) ja Honey (Sandy Dennis) yömyssylle. Wiina laittaa ihmisluonteen näkyviin tavalla mikä ei todellakaan herätä kunnioitusta ihmisluontoa kohtaan.
Mike Nicholsin ohjaama ja Ernest Lehmanin kirjoittama elokuvanäytelmä perustuu vain yhteen asiaan ja se yksi asia on henkilödraama. Tämä draama ei kylläkään muodostu käsikirjoituksesta vaan näyttelijöistä.
Teatteritaustasta kertoo paitsi puhepainotteisuus myös elokuvan pienuus maantieteellisesti ja ajallisesti, mutta nämä rajat eivät rampauta tätä elokuvaa. Elizabeth Taylor ja Richard Burton muodostavat henkilökuvauksen yhden puoliskon ja heistä muodostuu Aviopari Helvetistä. Wiina maistuu molemmille ja hirvittävistä riidoista huolimatta he ovat pysyneet yhdessä jo pitkään. Kuin kaksi toisiinsa kahlittua rakkikoiraa he repivät toisiaan ja ihmisinä he tietävät olevansa toisiinsa kahlehdittuja vankeja. George Segal ja Sandy Dennis muodostavat toisenlaisen sikanauta-kyljyksen mikä koostuu pyrkyristä ja tämän passiivisesta vaimosta. He ovat lähes täydellisiä lyömäaseita kahdelle veripäiselle rakkikoiralle.
Näyttelijät ovat loistavia, käsikirjoitus on erittäin lujaa tekstiä ja Oscar-palkintoja ja -ehdokkuuksia paukkui, mutta tämä elokuva ei sovellu kaikille. Säälimätön, ihmisluonnon surkeuden osoittava elokuva oli Allekirjoittaneelle uskomattoman raskasta katsottavaa. Halveksittavat juopot paiskautuvat katsojan silmille loistavien näyttelijöiden vimmaisilla suorituksilla ja kaikesta ilkeydestä ja rähinästä huolimatta he osoittautuvat säälittäviksi, toisiaan auttaviksi uhreiksi.
Mike Nichols näyttää ihmisluonnon rumuuden ja kauneuden upeiden näyttelijöiden avulla ja siinä sivussa syntyy tunteellisesti äärimmäisen uuvuttava elokuva.
