Se7en on ehdottomasti yksi genrensä mestariteoksista ja suunnannäyttäjistä. Se on elokuva, joka jaksaa säväyttää useammankin katselukerran jälkeen. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Se7en toimi jopa paremmin uudelleen katsottuna. David Fincherin loistava ohjaus, ja Andrew Kevin Walkerin käsikirjoitus takaavat loistavan elokuvakokemuksen. Mukaan kun laitetaan vielä Morgan Freeman, Brad Pitt ja Kevin Spacey, on ainekset klassikkoon valmiina.
Se7en on juoneltaan melko yksinkertainen elokuva. Freemanin näyttelemä Somerset on eläkkeelle jäävä poliisi ja Brad Pittin näyttelemä Mills on nuori, nouseva ja kärsimätön poliisi, jota kokenut Somerset yrittää parhaansa mukaan valmentaa. Somerset ja Mills alkavat tutkia murhasarjaksi paljastunutta tapausta jossa joku tappaa henkilöitä seitsemän kuolemansynnin mukaan. Seitsemän kuolemansyntiä ovat Danten jumalaisen näytelmän mukaan seuraavassa laskevassa ”pahemmuusjärjestyksessä” : pride (ylpeys), envy (kateus), wrath (viha), sloth (laiskuus), greed (ahneus), gluttony (ylensyönti) ja lust (himo). Vaikka juoni on yksinkertainen, se toimii uskomattoman hyvin. Se erottuu selkeästi muista genren elokuvista ollen jännittävä, raaka, synkkä ja järkyttävä. Se7en todellakin on mestariteos.
Se7enissa ruumiiden löytäminen ei noudata Danten kaavaa, mutta se ei ole ihme, koska kuolemansyntejä on käsitelty niin laajasti, että eri teologit ovat katsoneet järjestyksen usein erilaiseksi. Tämä korostaa elokuvan ”pahiksen” sairaalloista kiinnostusta aihetta kohtaan. Vaikka juoni on yksinkertainen, on siihen saatu luotua vaikuttava tunnelma, ja kiinnostava kerronta. Se7en on elokuva, joka todella sitoo katsojan tuoliin elokuvan ajaksi.
Se7en on raaka elokuva, eikä sitä varmasti kannata näyttää perheen pienemmille. Toisaalta juuri elokuvan raakuus ja synkkyys erottavat sen ”muista kilpailijoista”. Tarinan edetessä Somerset ja Mills löytävät toinen toistaan sairaampia rikospaikkoja, ja raa’asti murhattuja ihmisiä. Nämä kohtaukset ovat varmasti osalle katsojista liian rankkoja, mutta ne sopivat täydellisesti elokuvaan. Ei seitsemää kuolemansyntiä käsittelevät murhat kovin kesyjä voisikaan olla. Elokuvan kenties sairain kohtaus on kuitenkin ”Sloth”, eli laiskuus. Se saa kovemmankin katsojan hieman järkyttymään. Elokuvan todella synkkää tunnelmaa korostavat tummat värisävyt ja jatkuva sade.
Morgan Freeman on loistava viimeistä viikkoaan töissä olevana etsivä Somersetina. William Somerset on yksinäinen ja kokenut etsivä, joka haluaa hoitaa vielä viimeisen ”jutun”. Elokuvan edetessä selviää, että Somersetin avovaimo odotti parille lasta kauan sitten, mutta Somerset taivutteli hänet aborttiin, koska lapsen saattaminen tähän maailmaan olisi ollut väärä vaihtoehto. Tämä korostaa Sometsetin hahmon ajatuksia ja dialogissa esiin tulevia puheita, jotka ovat parhaimmillaan lähes elämänviisauksia.
”I didn’t say I was different or better. I’m not. Hell, I sympathize; I sympathize completely. Apathy is the solution. I mean, it’s easier to lose yourself in drugs than it is to cope with life. It’s easier to steal what you want than it is to earn it. It’s easier to beat a child than it is to raise it. Hell, love costs: it takes effort and work.”
Brad Pittin David Mills taas on nuori ja nouseva etsivä, jonka kaunis vaimo odottaa vielä kaikenlisäksi parille lasta. Mills on Somersetin vastakohta; nuori ja maailman hyvyyteen uskova etsivä, joka todellakin uskoo pystyvänsä tekemään hyvää. Brad Pitt tekee hienon suorituksen, ja yhteistyö Freemanin kanssa toimii hyvin. Näyttelijöiden keskinäinen kemia on todella hyvää, ja hahmojen erilaisuus tuovat elokuvaan todella mielenkiintoista dialogia.
“I’m so sick of waiting for him to commit his next crime. Man, why aren’t we out there?”
Elokuvan parhaan roolisuorituksen tekee kuitenkin Kevin Spacey sarjamurhaaja John Doena. Tässä kohtaa palaan arvostelun alussa mainitsemaani huomatukseen, että elokuva oli jopa parempi uudelleen katsottuna. Tämä vain ja ainoastaan Spaceyn takia. Spaceyn hahmo paljastetaan vasta melko myöhäisessä vaiheessa. Elokuva kuitenkin saa aivan uudenlaista karmivuutta, kun katsoja voi alusta asti kuvitella Spaceyn kylmänrauhalliset ja eleettömät kasvot murhien yhteyteen. Spacey on täydellinen John Doen rooliin. Henkilökohtaisesti en usko, että roolia olisi voinut kukaan vetää paremmin; niin hyvä Kevin Spacey on John Doena, joka uskoo olevansa Jumalan valitsema.
“Only in a world this shitty could you even try to say these were innocent people and keep a straight face. But that’s the point. We see a deadly sin on every street corner, in every home, and we tolerate it. We tolerate it because it’s common, it’s trivial. We tolerate it morning, noon, and night. Well, not anymore. I’m setting the example. What I’ve done is going to be puzzled over and studied and followed… forever.”
Se7en ei ole pelkästään synkkä trilleri, vaan se ottaa myös kantaa yhteiskunnan nykytilaan. Toki kannanotto tehdään todella sairaalla tavalla, mutta tehokkaasti. John Doe ei yllä olevan lainauksenkaan mukaan pidä tekonaan vääränä, koska tapetut ihmiset eivät olleet viattomia. Mukana oli esimerkiksi alaikäisiin poikiin sekaantuva huumediileri. Se7en erottuu selkeästi edukseen loistavien näyttelijöiden, toimivan juonen, synkkyyden, raakuuden ja yhteiskuntakritiikin avulla.
”The world is a fine place and worth fighting for.” I agree with the second part.”
