Jim Phelpsin (Jon Voight) agenttiryhmä saa tehtäväkseen taltioida tiedusteluvarkaus, mutta operaatio osoittautuu väijytykseksi, useita agentteja kuolee ja ainoa eloonjäänyt Ethan Hunt (Tom Cruise), naamioitumisekspertti joutuu epäillyksi petturiksi. Onneksi hän ei ole yksin, sillä Phelpsin vaimo Claire (Emmanuelle Béart) on myös agentti ja odottamaton eloonjäänyt. Huntin pitää siis ruveta salaiseen työhön maineensa puhdistamiseksi, paljastaa petturi ja viekas vastapuolen edustaja Max (Vanessa Redgrave) toimii Huntin rahoittajana, lihasvoimana on Krieger (Jean Reno) ja tietoliikenteestä vastaa Luther (Ving Rhames). Juoni on siis melkoisen paksua sekametelisoppaa, mutta se ei ole pääasiana – David Koeppin ja Robert Townen käsikirjoitus on teatteria, juonittelua ja manipulaatiota mitä maustaa tiivis toiminta.
Brian De Palman ohjaama modernisointi klassikkosarjasta noudattaa alkuperäänsä varsin uskollisesti, mutta joukkuetyön sijasta se seuraa yhden agentin toimintaa, mikä saattaa olla kukkakaalin älykkyyden omaavalle katsojalle helpompaa, mutta varsinaista viekasta soluttautumista ei paljoa ole mukana kuin hieman, mutta se on äärimmäisen viihdyttävää. Tom Cruise ei ole kovinkaan kameleonttimainen pääroolissaan vaikka luotettavaa työtä tekeekin, mutta Jon Voightin karhea karisma Jiminä pelastaa paljon ja Emmanuelle Béart ei ole pelkkä hauras kaunistus. Vanessa Redgrave on äärimmäisen vakuuttava pahis uskomattoman kauniilla brittiaksentilla , joskin karisma ja charmi peittää vaarallisuuden alleen. Jean Reno on vakuuttava kovanaama paksulla aksentilla, joskin Ving Rhamesin tumma olemus on riitasointu hänen erikoisalalleen. De Palma rikkoo katsojan odotuksia roolittamalla arkkityyppeihin poikkeuksellisia nimiä ja siten tuo mukaan yllätyksiä. Kamerakulmillakin kikkaillaan odotettua enemmän ja hienoa teknologiaakin on mukana, mutta se ei ole pääosassa.
Vahvuuksien, joihin kuuluu Danny Elfmanin hienovarainen sovitus Lalo Schifrinin kulttimusiikista lisäksi on mukana on myös heikkouksia, joskin osa niistä johtuu juurikin kuuluisan nimen antamasta paineesta. Katsoja odottaa tiettyjä asioita ja koska niitä ei tule joutuu väistämättä pettymään. Yksittäisen agentin tutkimus ei ole yhtä kiehtovaa seurattavaa kuin joukkueen toiminta päämäärän saavuttamiseksi vaikka tutkimus kuorrutetaan kekseliäällä toiminnalla joka ei olla pelkkää rymistelyä ja teknotaikuutta. Mitään syöpäkasvaimeksi laskettavaa romanttista sivujuontakaan ei tarinaan yritetä harsia mikä pitää katsojan mielenkiinnon tiukasti vakaasti etenevässä kohtausjonossa, jonka punainen lanka on ohut, mutta komeilla lenkeillä eikä se myöskään katkea missään vaiheessa.
Laadukas agenttijännäri, mutta ei tuo mitään uutta genreen mikä on sääli. Huumoriakin on mukana.
