Monsterit Oy on aikaa hienosti kestänyt lastenelokuva, jonka voisi julistaa eräänlaiseksi animaatioiden moderniksi klassikoksi. Toki klassikkostatus on vielä tätä kirjoittaessa pieni kysymysmerkki ja riippunee siitä, miten elokuva vetoaa katsojaan. Tare, Masi ja Räähkä – niin kekseliäitä hahmoja ei ainakaan unohda nopeasti. Monsterit Oy on poikkeuksellisen onnistunutta massaviihdykettä. Vaikka siinä on paljon perinteisen tietokoneanimaation piirteitä, poikkeaa se keskitason animaatiosta. Tähän ilmeisin syy lienevät lähes ikimuistoiset monsterit vihreää pallopäätä, Masia, ja sinistä karvaturria, Tarea, myöten. Myös huumori on omaperäisen viihdyttävää ja jännitystä riittää. Elokuva on selkeästi tehty lapsille, eikä Monsterit Oy varmasti ole aikuisten makuun. Mutta tämä tuskin lienee animaation tarkoituskaan?
Matias ”Masi” Pallopää ja Tarmo ”Tare” Karvanen työskentelevät Monsterilan sähkölaitoksessa. Sitten tapahtuu jotakin ennennäkemätöntä: pikkutyttö Buu (Helmi Neuvonen) saapuu Monsterilaan. Tare (Jussi Lampi) ja Masi (Antti Pääkkönen) päättävät huolehtia lapsesta yrittäen palauttaa tätä omaan maailmaansa. Sähkölaitoksen johtaja Rumilus (Esa Saario) ja Räähkä Poks (Taisto Oksanen) yrittävät taas hoitaa lapsen pois päiviltä.
Usein nykyajan animaatioilla on kummallisen ärsyttävä tapa muistuttaa toisiaan keskenään liian paljon. Samaa kaavaa ja vitsejä toistetaan yhä uudelleen. Kekseliäisyyden puute vaivaa tätä lajia selkeästi, vaikka eihän sillä väliä, jos lapset tykkäävät. Monsterit Oy on puolestaan ajalta, jolloin se yhdessä Toy Story -sarjan ja Shrekin kanssa edusti tietokoneanimaatioiden huippukautta. Sen jälkeen onkin pysytty tasaisesti laskusuunnassa muutamaa poikkeustapausta lukuun ottamatta (mm. Ihmeperhe tai Wallace & Gromit: Kanin kirous). Animaatioissa dubbaus kuulostaa monesti hyvin laimealta, pahimmissa tapauksissa jopa sietämättömältä. Monsterit Oy kuuluu siihen harvinaislaatuisen joukkoon, jossa suomenkielisyys ei haittaa laisinkaan. Jussi Lampi hoitaa Taren osuuden uskottavasti, Antti Pääkkönen jaksaa naurattaa Masina ja etenkin Taisto Oksanen antaa Räähkänä perin ilkeän vastuksen. Huvittavien sivuhahmojen, kuten Jetin (Mikko Kivinen) ja Raisan (Inkeri Wallenius), kautta koetaan myös hauskuutta, eikä dubbaus petä.
Monsterila on melko tavanomaisen kaupungin näköinen, paitsi että sitä asuttavat monsterit. Hienot yksityiskohdat muodostavat elokuvan maailmasta näyttävän kokonaisuuden. Sähkölaitos on itsessään täynnä lapsenmielistä mielikuvitusta ja mitä kiehtovampia sivuhahmoja, joiden puuhia on välillä hauska tarkastella. Ymmärrän kyllä, mikäli kaikki eivät pidä tästä. Monsterit Oy on päällisin puolin aikamoista perustavaraa, eikä jaksa aikuisia hädin tuskin edes kiinnostaa. On kuitenkin syytä arvioida asiaa lapsen näkökulmasta. Tänä päivänä tämä elokuva ei enää samalla tavalla vetoa itseeni, mutta ilmestymisaikoinaan, kun olin nuorempi, tässä oli jotain todella viehättävää. Elokuva oli kaikin puolin humoristinen ja jännittävä suuri seikkailu. Siihen aikaan oli suorastaan hienoa päästä hetkeksi irtaantumaan todellisuudesta Monsterilan arkeen. Elokuva oli tällöin sanoin kuvaamaton kokemus.
Nykyään enää tuskin tullaan tekemään niin pelottavaa kauhuleffaa, joka säikyttäisi meitä kuin Psyko tai Frankenstein aikalaiskatsojiaan. Mutta lastenelokuva, jopa 2000-luvun tietokoneanimaatio, saa yhä lapset kikattamaan tai jännityksestä paikoilleen. Jos tietokoneanimaatioilla on näin suuri vaikutus, ei voi olla luokittelematta sitä merkittäväksi elokuvalliseksi lajiksi. Monsterit Oy puolestaan on juuri tätä: jännityksen ja huumorin sulavaa sekoitusta. Elokuvassa on oma sanomansa, jota ei yritetä liikaa dramatisoida tai väkisin painaa katsojan mieleen. Teemana lasten pelko on mitä mainioin. Niin lapset kuin heidän vanhempansakin ymmärtävät, ettei lapsen tulisi pelätä. Sinänsä ankeaa aihetta käsitellään humoristisesti ja varovasti.
Iloinen ja ennen kaikkea monipuolisen kekseliäs Monsterit Oy on elokuva, joka menestyi taloudellisesti todella hyvin. Myöhemmin siitä tehtiin odotetusti oheistuotteita ja jopa videopeli. Jonkin tasoinen aikansa ilmiö on pitänyt pintansa hyvin. Lienee siis päivänselvää, että tässä on jotain todella vahvaa. Leffan erilaiset persoonat ovat kaikki mielenkiintoisia, lähtökohdat kiehtovia, ja visuaalinen ulkokuori värikkään elävä. Energiaa riittää, eikä vauhti lakkaa hetkeksikään. Sekoilua on järkevissä mittasuhteissa. Muutama syventävä kohtaus riittänee lapsille, vaikka vanhempi katsoja niiden perään luultavasti haikaileekin. Ei Monsterit Oy kuitenkaan mitään elokuvataidetta ole, mutta erinomaisen toimivaa massaviihdykettä. Myös kliseet kierretään hienosti ja hupaisa dialogi oikeasti naurattaa, etenkin lapsia. Monsterit Oy on hyvin tunnerikas ja siksi tärkeä lastenelokuva, jonka voi katsoa lukuisat kerrat uudestaan. Se pelottaa, naurattaa, jännittää ja pitää otteessaan. Tasainen käsikirjoitus sekä musiikki ansaitsevat erityismaininnan.
