Pohjois-Englannin maisemia, Caine-imitaatioita ja keski-iän kriisi.

30.1.2015 05:36

Arvioitu elokuva

Näyttelijät: ,
Alkuperäinen nimi:The Trip
Valmistusvuosi:2010
Pituus:107 min

Mitä tekee brittikoomikko, kun ikää mittarissa on jo yli neljäkymmentä vuotta ja hänen vakiohahmonsakin (Ylelläkin nähty narsistinen tv- ja radiojuontaja Alan Partridge) on ehtinyt jo miehen ikään?

Tietenkin televisiosarjan, jossa hänen itsensä ja walelaiskaverinsa fiktiiviset versiot kiertävät ympäri Pohjois-Englantia, tekevät ravintola-analyysia The Observerille, ja käyvät läpi ikäkriisiä sekä omia naissuhteitaan. Ja pälättävät ja imitoivat brittistaroja paljon. Siis hyvin, hyvin paljon.

Kun se kuusiosainen televisiosarja sitten kannetaan leikkauspöydälle ja siitä veistetään noin sataminuuttinen leffaversio, joka saa kasteessa saman nimen kuin televisiosarja, sisältää tuo versio edelleen hyvin, hyvin paljon pälätystä ja imitaatioita. Vastoin ilkeimpiä väitteitä, The Trip hengittää ja elää ennen ja jälkeen leikkauksen. Se vain on verkkainen improvisoiduilta vaikuttavissa liikkeissään.

Siinä kai The Trip -elokuvan voimavara piileekin. Kahden erilaisen kaveruksen/kollegan hölinässä sekä tavassa kommunikoida ja naljailla toisilleen. Ja myös naisilleen. Steve Cooganin fiktiivinen versio ideoi koko gourmet-reissun, koska ruoka-asiantuntijatyttöystävä pitäisi kovasti moisesta harrasteesta. Reissuun tyttöystävä ei sentään lähde, koska suhteen status on someuskottava ”It’s complicated” ja kaipuutaan fiktio-Coogan ilmaisee vähintäänkin kyseenalaisin keinoin. Reissukaverina toimii huomattavasti sympaattisempi ja hämmästyttävästä Small man trapped in a box -äänikikkailuistaan tutun Rob Brydonin leffaversio.

Vaikka maisemat vaihtuvat kuin postikorttisarjassa, roadtrippailusta ei varsinaisesti ole kyse. Sen verran junnaavia jutut ovat ja leffa kärsii siitä, että suomalaiselle läheskään kaikki imitoinnin ja sanailun kohteet eivät ole tuttuja. Muutenkin ollaan syvällä brittikomiikan vuolaasti virtaavassa kuivakkuudessa. Rypyt ovat ukkojen silmäkulmissa pilkkeen vierellä. Ryppyotsaisuudelle ei ole juuri jätetty sijaa omalaatuisessa viritelmässä, joka sai vuonna 2014 Italiaan sijoittuvan jatko-osankin. Tietenkin sekä kuusiosaisena telkkusarjana ja leffaversiona. Mitenpä muuten?

Arvosteltu: 30.01.2015

Lisää luettavaa