Suomalaisen vanhan elokuvan arvostus lienee tällä hetkellä aika lähellä pohjalukemiaan. Seitsemän päivää -lehtikin könttää elokuva-arvosteluissaan miltei kaikki vanhat kotimaiset samaan kastiin eli kaksi tähteä. Tuntuu, että tuskin niitä on vaivauduttu edes katsomaan, vaan lytätään nyt vanhasta muistista pari staraa, koska niissä kaikissa on kuitenkin Tauno Palo pääosassa ja Tauno ansaitsee vähintään noi pari pallukkaa. Tämä on harmi, koska näiden vanhojen joukossa on muutamia todellisia helmiä, jotka pääsevät osittain hyvin lähelle aikansa Hollywood-tuotannon tasoa. Tämän vuoksi olisi tärkeää nostaa näitä muutamia hiukan ylöspäin tuolta pohjamudista.
Yksi suurimmista kotimaisen elokuvan ilmiöistä on ollut Lea Joutsenon huikea komediaputki, joka alkoi Morsian yllättää -elokuvasta (1941) ja kesti vain seitsemän onnen vuotta 1948 tehtyyn Kilroy sen teki -elokuvaan asti. Tällä aikavälillä Joutseno oli ehdoton suomalaisen elokuvan ykköstähti. Hänen loistava komediennenkykynsä näkyi sekä rooleissa, että käsikirjoituksissa, joiden tekemiseen hän myös usein itse osallistui. Lea Joutsenon elokuvat olivat suosittuja jo aikanaan, koska niitä pidettiin piristävinä poikkeuksina raskassoutuisiin ja näytelmällisiin lajitovereihinsa verrattuna. Tuo pirteys ei ole vuosien varsillakaan karissut näistä pois, vaan elämänilo on vieläkin aistittavissa näiltä keloilta. Tämä siitäkin huolimatta, että useimmat Joutsenon komediat ovat kuvattu juuri raskaimpina sotavuosina.
Tositarkoituksella on klassinen Joutseno-komedia, jonka käsikirjoituksesta vastaa dynaaminen kolmikko Joutseno, Vaala ja Bergroth (tunnettiin elokuvakäsikirjoittajana paremmin nimimerkillä Tet). Mukana on myös Joutsenon elokuvista tuttu kolmen kopla Majuri, Nurkka ja Reimas eli mr. kirveellä veistetty, mr. keppostelija ja mr. ajatusten korkealento.
Juoni on tuttua kevythuttua, jossa on pilkahdus romantiikkaa. Anja Leiste (Joutseno) ja Nora Berg (Kirsti Hurme) ovat paljasjalkaisia stadin friiduja, jotka molemmat ihastuvat mukavannäköiseen agronomi Ilmari Arotiehen (Olavi Reimas). Arotie on kuitenkin sen sortin mies, ettei katsele kaiken maailman hepsankeikkoja, joten hyvät neuvot ovat kalliit. No, Anja ottaa toisen nimensä, Iidan, käyttöön ja hakeutuu salanimellään maaseudulle töihin. Paikka löytyykin nopeasti suhteilla ja neiti Leiste löytää itsensä Raudanhovin tilalta. Siellä tyttö osoittautuu varsinaiseksi poropeukaloksi. Keittiössä ei valmistu muhennettu hauki. Puutarhassa on vaikea erottaa rikkaruohoja hyötykasveista. Pelloilla ei taitu heinä vaan swing. Ei siis ihme, että tilan vanha emäntä (Annie Mörk) ja vakavamielinen vanhin poika Kaarle Raudanhovi (Tauno Majuri) eivät katso hyvällä näitä neiti Leisteen touhuja. Onneksi talon nuorempi poika Arvo Raudanhovi (Tapio Nurkka) suhtautuu hiukan rennommin häneen. Agronomi Arotiekin sattuu pamahtamaan jossain vaiheessa paikalle, kuten myös Nora Berg, joten lopussa katsotaan suomalaisen elokuvan tapaan, miten lemmenparit lopulta jakautuvat.
Elokuvan swingiä talkoopellolla -kohtaus herätti aikanaan pahaa verta, koska sota-aikana sen katsottiin halventavan suomalaista työtä. Eipä siitä kuitenkaan sen jälkeen ole kauheasti keskusteltu ja nykypäivänkatsoja ei voi edes ymmärtää, mistä tässä on meuhkattu. Kaiken kaikkiaan elokuvasta tulee minulle vähän semmoinen tunne, että paistaa se aurinko risukasaankin eli hyvän tuulen vanha kotimainen on kyseessä.
nimimerkki: mauge
