Hostel ei sitten koskaan tullut Suomessa teatterilevitykseen, vaikka sitä kovasti uhottiinkin. Onneksi olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Viime kevään Night Visions -elokuvafestivaali tarjosi hienon tilaisuuden nähdä Hostel teatterissa. Heti leffan nähtyäni jäin odottamaan DVD-julkaisua, jonka sitten viime syksynä kaappasin syliini. Nyt sain aikaiseksi kuunnella kommenttiraidan, jossa valotetaan mukavasti kaikkea leffan tekemisestä.
Kaksi amerikkalaista miehenalkua rellestävät Euroopan reissullaan. Mukaan on myös eksynyt islantilainen tyyppi, joka ottaa kaiken irti reissusta. Pojille tarjotaan tilaisuus lähteä unelmien täyttämään paratiisimaiseen kylpylään, jossa on naisia joka sormelle. Aluksi juoni saattaa tuntua huonolta teinikomedialta, jossa poltetaan paljon pilveä ja hässitään kaikkea mitä eteen tulee. Näin ei kuitenkaan ole, tai oikeastaan pilveä poltetaan ja melkein kaikkea mikä eteen tulee hässitään, mutta silti pinnan alta paljastuu jotain niin karua, ettei kauhuelokuvissa ole sellaista valovuosiin nähty.
Hostel on erinomainen esimerkki elokuvasta, jossa kaikki toimii. Näyttelijät luovat uskottavan tunnelman. Eikä heidän karua kohtaloaan ole kiva katsella sivusta. Hahmoihin samaistuu elokuvan aikana aivan erityislaatuisella tavalla, ja syvältä riipaisee, kun täytyy katselle tyyppien kuolevan yksitellen. Kivana lisänä Hostel ei vain tyydy tappamaan sen tähtiä, vaan se muodostaan niiden ympärille oikean kidutusoopperan, joka pitää otteessaan loppuun asti.
Eli Roth todisti lahjansa jo Cabin Feverissä. Nyt Roth on saanut kovan luokan kumppanin, Quentin Tarantinon, joka on hyvin läsnä keromassa mietteitään kommenttiraidalla. Kommenttiraita paljastaa monia pieniä saloja leffasta, ja sen kuunteleminen on erittäin suositeltavaa. Roth ja Tarantino heittävät hyvää läppää koko raidan ajan, sekä paljastavat monia pieniä juttuja leffasta.
Pienet yksityiskohdat tekevät Hostelista niin erinomaisen. Takeshi Miiken cameo, jos mikään on riittävä todiste erinomaisista yksityiskohdista. Gore on myös hyvin tarkkaa ja erittäin graafista. Harvoin näkee mitään näin inhottavan realistista verellä mässäilyä. Mutta kun moottorisaha pärähtää käyntiin, on katsoja tippua penkiltä; saha pärisee kiitettävän karusti. Jottei meno olisi jo tarpeeksi ällöä muutenkin, niin Roth päätti mitä ilmeisimmin luoda eräänlaista realistisuutta pistämällä melkein jokaisen uhrin oksentamaan. Oksennus toden teolla tuo realistisuutta. Vaikka sitä onkin inhottava katsoa, voi silti vain todeta, noin mäkin tossa tilanteessa tekisin.
Lopputuloksena Hostel on äärimmäisen häiriintynyt katselma ihmismielen sadistisista tarpeista, jossa on ripaus Rothille tyypillistä huumoria. Sitä toivoi ja pelkäsi jatko-osaa, mutta nyt sitä vain lähinnä odottaa, sillä sen verran kovia juttuja Roth on jatkikseen mukaan saanut (enkä nyt viittaa suomalaisen Vera Jordanovan esiintymiseen siinä), että siitä ei missään nimessä voi tulla huonoa leffaa.
nimimerkki: Tumppimies
