Hohhoijaa, olipas tylsä leffa. Swamp Thing eksyi matkaan leffalaarista hauskan kannen ja Wes Cravenin vuoksi, mutta aika turhaksi tämä heräteostos jäi. Toista kertaa en näin ohutta tarinaa halua katsoa. Swamp Thing perustuu samannimiseen sarjakuvaan (suom. Rämeen olento), ja kertoo limaisesta vihreästä ja yliluonnollisia voimia omaavasta olennosta. Monelle tästä taitaa tulla heti mieleen Hulk ja sen surkeus. Ikävä kyllä Swamp Thing on myös huttutasoa.
Ray Wise on hulluutta lähentelevä perfektionisti ja nerokas tiedemies Alec Holland, Adrienne Barbeau uhkea agenttinainen Alice Cable (joka on pulassa 5 minuutin välein) ja Louis Jordan perinteinen pahis. Tietenkin Hollandin nerokas maailmaa parantava keksintö eli 2000-luvun kasvi (hui!) joutuu varkausyrityksen kohteeksi, ja seikkailu voi alkaa. Kohta vihreä mutanttimömmösupersankari piekseekin roistoja kömpelöllä tavallaan, ja lima roiskuu.
Kauhu höystettynä komedialla (sitähän tämä toivottavasti on, eikä vain tahatonta kökköä) on yleensä hankalimpia lajityyppejä: vähäisen (tumman) huumorin pitäisi pystyä naurattamaan, ja samalla kylmien väreiden halkoa selkäpiitä. Tässä elokuvassa ei tapahdu kumpaakaan. Aluksi elokuva vaikuttaa ihan keskivertoleffalta, ja yli kaksikymmentä vuotta vanhat efektit naurattavat hetkittäin juuri sopivasti. Kauhu on kaukana tästä suoseikkailusta, mutta Floridan synkät rämeet ovat hienoa katsottavaa scifihömpän seassa.
Pientä kulttihenkeäkin tylsyyden keskellä on havaittavissa, mutta Swamp Thing-hahmon järkyttävän huono maskeeraus ja tusinajuonen kömpelyydet pilaavat sen. Viihteenäkään tämä seikkailu ei täysillä mene läpi. Enteellisesti takakansi lupaa elokuvan olevan ”äärimmäisen hirvittävää kulttihauskaa”, joten päätänkin arvostelun lähes samassa hengessä: Swamp Thing on äärimmäisen hirvittävä ja muka-kulttihauska leffa.
