Pappa polis on minisarja, joka on jälkeenpäin editoitu 75 minuuttia pitkäksi elokuvaksi. Tämä on siis elokuvan arvostelu, vaikkei tuotos eroa mitenkään sisällöltään itse minisarjasta.
Julian Ståhl on kiusattu koulupoika, jonka ainut ystävä on kiinalainen Mikael. Julianin isä on poliisi. Julianin isää ammutaan kesken rutiinitarkastuksen BT Bikers kerholaisten toimesta. Julian haluaa kostaa ja kesken “sabotaasin” yksi kerholainen saa hänet kiinni, mutta heistä alkaa tulla ystäviä. Mitä sanoisivat muut kerholaiset, jos saisivat tietää? Kuka kerholaisista ampuikaan Julianin isää? Mitä sanoo liikunnanopettaja?
Kolmesta ruotsintunnilla katsotuista elokuvasta tämä oli ainut jotenkin hyvä. Pienimuotoinen draama, jota on kevennetty perhe-elokuvan teemoilla ja elementeillä.
Näyttelijät ovat kohtalaisen hyviä. Julian, kiinalainen Mikael, Julianin isä Fredrik ja BT Bikers jäsen Jim ovat kohtalaisia näyttelijöitä ja suoriutuvat ihan hyvin rooleistaan.
Kässärissä ei ole kehumista, muttei liioimmin valittamistakaan. Ihan hyvin se kasvattelee Julianin ja Jimin ystävyyssuhdetta. Vaikka tuntuuhan se aika oudolta ja kenties typerältä, että ala-astelainen poika ja kovanaama prätkäjengiläinen alkavat hyviksi ystäviksi täysin hataralta pohjalta. Kai tästä on jotenkin yritetty luoda pientä jännityksen poikasta, mutta ei onnistu tällä kertaa.
Ohjaus on sitä tavanomaista, mutta varmaa ja siinä ei oteta turhia riskiä yrittämällä mitään uutta.
Yhteenvetona Pappa polis on kohtuuhyvä perhedraama, jonka kerran katsoo. Kunnon draamanystävien kannattaa kuitenkin katsoa mieluummin joku “kunnon” draama elokuva, kuten 1900 tai Yksi lensi yli käenpesän.
nimimerkki: Scarface
