Mies ja hänen visionsa. Pahamaineisen tullimiehen poika, ensimmäisen maailmansodan lähettikorpraali ja epäonnistunut taiteilja, joka onnistui irroittamaan itsensä asiayhteydestä tehden itsestään ajattoman symbolin. Adolf Hitler oli jopa useimpien aikalaistensa silmissä lähestulkoon myyttisen epätodellinen hahmo. Tyly totuus kuitenkin on, että Hitler oli hyvinkin todellinen ja että hänen edustamansa puhdas pahuus oli sekin käsinkosketeltavan konkreettista.
Kolmas valtakunta on synkkä luku maailmanhistoriassa, mutta siitä huolimatta tai oikeastaan juuri siitä johtuen kyseistä aikakautta ei sovi koskaan unohtaa. Oliver Hirschbiegelin ohjaama Der Untergang yrittää omalta osaltaan kantaa kortensa kekoon tämän asian puolesta. Elokuva pyrkii valottamaan Hitlerin ja hänen lähipiirinsä viimeisiä kylmäverisiä ratkaisuita Natsi-Saksan lopullisen murtumisen kynnyksellä.
Elokuvan keskipiste on sveitsiläisnäyttelijä Bruno Ganzin suvereeni Führer-tulkinta. Der Untergangia on täysin käsittämättömästi moitittu Hitlerin inhimillistämisestä ja kansallissosialismin glorifioinnista. Moinen tuomitseminen on pointin missaamista. Hitler oli ihminen ihan siinä missä minä ja sinäkin olemme. Ihminen kykenee sanoinkuvaamattomiin kauheuksiin ja se on luonnollinen, joskin pelottava osa ihmisyyttä. Juuri tämän Bruno Ganz tuo loistavasti esille roolisuorituksessaan. Ganzin viimeisten päivien Hitler on hermostosairaudesta kärsivä raihnainen ja vainoharhainen käppänä, joka syö pelkkää kasvismössöä samalla kuin jakelee kuolemantuomioita yksityisbunkkerinsa uumenista. Ganzin maalaama muotokuva on yksinäinen, säälittävä ja hauras, mutta tietenkään katsoja ei kykene tuntemaan minkäänasteista sympatiaa.
Ganzin roolityö on siis äärimmilleen hiottu timantti, mutta muuten Der Untergang ei kestä kertakatselua enempää. Elokuva on persoonaton ja ammattitaitoinen kuin saksalainen luksusauto konsanaan. Kaikki on tehty viimeisen päälle pieteetillä, mutta elokuvasta ei saa mitään sen kummempaa otetta. Kaksi ja puolituntinen hurahtaa hetkessä, mutta lopputekstien rullatessa katsoja ei ymmärrä Hitleria sen paremmin kuin koskaan aiemminkaan. Natsi-Saksaa ja sen johtajia koskevaan keskusteluun Der Untergang ei myöskään tuo mitään uutta.
nimimerkki: esimies
